Toista kertaa koirauimalassa

Jospa nyt viimein siihen toiseen uintireissuun. :) Kuten tosiaan jo aiemmin sanottua, tarkoitus oli kuluttaa hihnan jatkeeksi toistaiseksi tuomitun koiran energiaa tehokkaasti, muttei kuitenkaan (oirehtivan raajan kannalta) riehakkaaseen tyyliin, kuten ehkä normaalisti olisimme tehneet. Samaisesta syystä otettiin hallilta testiin myös komean miehekkäät EzyDog -pelastusliivit, jotka olivatkin varsin pätevän oloiset. Voisi ehkä joskus sijoittaa omiinkin, jos oikein villiintyy, mutta pärjätään me toki ilmankin. 

Caro ei saanut hyppiä rampilta veteen edellisen kerran tapaan, vaan uimalasetä ns. lähetti koiran uimaan vesirajan tuntumasta, pelastusliivien kantokahvasta kiinni pitäen. Jokuseen kertaan Caroa vähän viilattiin linssiinkin eli koira ui paikallaan mukamas pallon perässä setämiehen pitäessä sitä kiinni liivin takaosasta. Ja koirahan sitkeästi ui kohti palloa, vaikkei matka alkuun yhtään lyhentynytkään. :p

Se erilainen käsilaukku.

Tästä on jo turvallista lähteä.

Lempiharrastuksen äärellä.

Komea on liivi.

Päämäärä selvillä.

Kohta se lentää taas.

Eiku tänne pitäis tulla.

Sainpas sen!

Caro on luonnostaan tosi eläväinen uimari, joten nopeasti matkaa voittavan uintityylin lisäksi se keksii itelleen vedessä kaikkea hömppääkin, eli mm. räiskii etutassuillaan vettä saadakseen aikaan kunnon pärskeet, joita voi sitten suuhunsa metsästää. :) Ekalla uimalakerralla me ei tuota nähty, mutta toisella kertaa tennispallon lenneltyä aiempaa harvemmin pääsiin todistamaan sitä riehuntaakin. Innostus räiskimiseen taisi alkaa tällä kertaa tarkalleen ottaen siitä, kun uimalasetä roiskautti kädellään vettä altaan reunalla eikä moinen hauskuus jäänyt Carolta todellakaan huomaamatta! Sen jälkeen alkoi armoton kyttäys, josko joku räiskisi vähän lisää, ja kun tätä ei koiran mielestä tarpeeksi tehty, piti aktivoitua ite. Taisi se vähän villiintyessään kiljuakin, muttei onneksi niin pahasti, mitä avovesissä, huh! 

Kamerat piiloon!!!

Yleisöllä oli naamat märkinä tämän session jälkeen.

Blogin kannalta harmi vaan, että juuri ne riehakkaimmat kuvat menivät täysin piloille (tosi synkkiä suttuja), koska meidän ainoa lisäsalama vetelee viimeisiään toimien parhaimmillaankin ehkä joka kolmannen kuvan kohdalla (ja niissäkin usein jollain tapaa vajavaisesti), eikä luonnollisesti enää edes inahtanut siinä vaiheessa, kun oli pärskeiden aika. x) Noh, saatte silti pari kiinteällä salamalla otettua "peura ajovaloissa" -henkistä kuvaa, jotta on nyt edes jotain teille tilanteesta näyttää. Me muuten unohdettiin meidän pallokin tuonne hallille Caron innostuttua enemmän niistä pisaroista ja ihan vaan tavallisesta kuntouinnista. Eihän sitä altaassa yksin kellunutta palloa kukaan enää hallilta lähtiessä muistanut, mur ja perhana... Onneksi ei ollut ainoa pallomme se, eli maailmanloppua unohduksesta tuskin seuraa, vaikka harmittaahan tuo.

Pallo vielä hallussa.

Se tekee aaltoja.

"Äh, en mä mitään palloja enää jaksa. Mä tahon uida vaan!"

Ja sehän ui.

Puhti pois. Ei jaksais hakea enää.

Mikä hiivatin mottipääallashirviö tuo oikein on?! :O

Montahan litraa vettä sinne nieluun oikein eksyi taas...

Juu. Mitäs vielä... Takaräpylä tuntui kestävän uimisen hyvin eikä mitään haavereita sille sattunut (rampillekin noustiin nyt aina oikeaoppisesti edestä eikä yritetty sivusta), se ekalta kerralta tuttu väsykakka väännettiin vasta pihalle (iso kiitos tästä!) ja koira tuoksui kauttaaltaan märälle hurtalle vielä pitkälle iltaan, vaikka kuinka hartaudella sitä koitettiin pesuhuoneessa kuivausvehkeellä kuivaksi puhaltaa. Onnellisen väsyneeltäkin tuo näytti, joten kai tuo reissu voidaan onnistuneeksi luokitella, jälleen kerran. :) Voisi melkein ottaa asiaksi piipahtaa uimalassa vähintään kerran kuussa ennen luonnonvesien sulamista (jos oltaisiin miljonäärejä, käytäisiin vaikka pari kertaa viikossa, vaan kun eipä taideta olla, on vähempään tyytyminen), sillä ei varmaan mitään parempaa voi tuolle otukselle näin talvisin keksiä, uiminen kun on sille rakkainta hommaa ikinä, eikä tyyliä ja tekniikkaa totisesti tarvitse hiki hatussa hioa. Sen kun vaan hurauttaa uimalalle ja hyppää altaaseen, niin se on siinä eikä muuta vaadi. 

Eli kaikki te, jotka siellä vielä jossittelette itteänne lähimmän koirauimalan testaamisen suhteen, niin älkää nyt hyvät höntit enää tuhlatko enempää sitä kallisarvoista uintiaikaa, vaan lähtekää rohkeasti kokeilemaan. Ei se satu, vaan todennäköisesti vie teidät ja varsinkin ne koiruudet aivan mennessään! Niin meillekin kävi. :p