Kura lentää ja nakki maistuu

Mennyt viikko on sujunut aika pitkälti sadetta (ja sitä viimaa, hrrr!) pidellessä, joten saapa nähdä ehditäänkö me treffata sitä Nitaa ennen reissua ollenkaan, loppuviikkokaan kun ei ennusteiden mukaan miellyttävää ulkonahengailukeliä lupaile paitsi ehkä sunnuntaina. Ollaan pariin kertaan vetovaljasteltu oikein hyvän mittaiset reissut. Maanantaina rykäistiin päälle kymmenen kilsaa ja tiistainakin melkein yhdeksän, mutta tosin vain reippaasti kävellen, kiitos allekirjoittaneen tyhjästä ilmestyneen jalkajumivaivan, joka ei juoksua toistaiseksi suvaitse. Loput päivät ollaan muuten vain lenkkeilty ja pöljäilty milloin missäkin.

Kato mitä mä löysin!

Vitsit, ku tekis mieli vähän dippailla tassuja, mm-m!

No meehän ny sitte.

Mitä? Lähetään jatkamaan? Ny jo? Ei halua hän...

Saattaa myös olla, että makkararuutukin tuli tuossa yhtenä päivänä tutuksi pitkän jossittelun jälkeen, hups! Ruudun kanssa touhuaminen vaikutti jopa onnistuvan, vaikka toinen ehta ensikertalainen sen teki ja toinen samankaltainen turpavärkillään makkarankorvikkeena toimineista nakeista tyhjensi. :p Ei se nyt varmasti mennyt prikulleen oppikirjan mukaan kummaltakaan, mutta otus kyllä todisti kykynsä nenänkäytössä aivan kuin siinä nyt jotain todisteltavaa enää näin päälle kolmen vuoden yhteiselon jälkeen olisikaan. Nenähän sitä ohjaa silloinkin, kun ei todellakaan olisi tarvis (eli aina, hah!). Kolmisen kertaa se eksyi ruudun ulkopuolelle, mutta palasi aina tosi pikaisesti takaisin, ja kertaalleen suuhun eksyi myös yhtä kulmaa merkannut oksa (ja tämä yllätti kenet? :D), mutta senkin kyllä sylkäisi äkkiä suustaan veks. Positiivista siinä mielessä, että itehän kuvittelin tyypin kiinnostuvan kepeistä enemmän kuin niistä nakeista, keppihullu nirso kun on...

Perävalot vilkkuen kiitää hän.

Hän palaa.

Hän palaa toiseenkin kertaan.

Viilennystauko mudassa ahkeran palailun jälkeen.

Saas nyt nähdä milloin päästään tekemään se ihan eka lyhyt jälki ja tehdäänkö se ennen kuin ollaan vielä yksi makkararuutu väsätty. Olettaisin idean tulleen Carolle selväksi kyllä jo tuosta ensimmäisestä kerrasta, niin hyvin se meni, mutta saatan ite tarvita vielä pikkuisen lisää rohkaisua ja omatoimista aiheen opiskelua ennen kuin uskallan lähteä sössimään sitä ihan oikeaa jälkeä, kjäh! Onneksi Hollolan perukoilta löytyy noista touhuista kokemusta enemmän kuin omiksi tarpeiksi, joten eiköhän me sieltä tulla hyvää ohjeistusta saamaan, kun nyt sinne asti ensin päästään. Omaksi ajanvietteeksi puuhastellessa ei mitään aikatauluja tarvitse rustailla, ja sehän sopii meille.

Uusi aarre.

Horisontissa siintää suihkureissu.

www.laiduntavatmerihevoset.fi

Ai niin, se kammottava karvanlähtöaika on muuten viimein ohi. Hurraa! Eihän se aggressiivinen karvojen vallankumous ja imurin jatkuva perässä vetely kestänytkään kuin kaksi hassua kuukautta.... Eipä tule ikävä, vaikka lähtikin hiiteen. Ja hiiteen eli viikonlopun viettoon lähtee näiden sanojen myötä myös tämä blogi. Sommoro taas!