lauantai 7. joulukuuta 2013

Talven ihmemaa

Piti laitella näytille kissakuvia, mutta kun tuo kuvankäsittelymotivaatio loistaa näköjään tänään poissaolollaan, saatte kuvien sijaan aivan jotain muuta eli koiravideoita. Kissoja on luvassa sitten toiste. Käytiin tänään Caron kanssa tuolla meidän lähisuolla eli suolla, jonka jostain syystä kuvittelin olevan aika mitäänsanomaton pläntti. Hitot se mikään pläntti ole, vaan oikea talven ihmemaa, jonne joku tohelompi voisi vaikka eksyä. Isäntä ja otus ovat touhottaneet siellä päivittäin tässä loppuviikosta ja nyt kyllä ymmärrän miksi!


Karvasalama.


Koita siinä nyt päättää...


Nytkyti nytkyti.


16 kommenttia:

  1. Koirille pitäisi olla metsissä oma irtokarahkakiintiö, ettei tarvitsisi niin kamalasti tehdä itse tuota irrottelutyötä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa, että se irrottelutyö on koko homman suola. :p

      Poista
  2. Tutunnäköstä toimintaa. Metsänomistajat tykkää....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antaisivat kunnolla runtua, ku sattuisivat paikalle. x) Hyi meitä tuholaisia.

      Poista
  3. Ei mitään pieniä keppejä ;D Hyvä metsurin alku tuo Caro!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja jos tarviitte joskus innokasta metsuriapulaista pihahommiin, nii voin vaikka lainata. ;)

      Poista
  4. Onkohan tuo repimisvimma joku rotuominaisuus? En ole muunrotuisilla vastaavaan törmännyt. On siit myös hyötyä mm. rantapusikoiden harvennuksessa, ei pääse paikat metsittymään ihan umpeen saakka. Pitäisi oikeastaan laittaa kaupungille lasku maisemointityöstä! Kivoja videoita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paha tosiaan sanoa muiden rotujen puolesta, mut ainaki kaikki mun tuntemat sakut on olleet tohon harrastukseen päin kallellaan. Toiset enemmän ja toiset vähemmän, mut kaikki jonkun verran. Harmi vaan, ettei noi oikein tunnista eroa sallittujen ja kiellettyjen maisemointikohteiden välillä, joten siinä menee niin ne rantapuskat ku koristepensaatki ilosesti samaan hakkuriin. :>

      Poista
  5. Vähän ku Niilo, aina toiminnassa, toisin ku unelias Jalo, nytkyti nytkyti, haha haa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jalo keskittyy olemaan kiltti poika ja Niilo Caron tavoin siihen, ettei aika käy vahingossakaan tylsäks. :p

      Poista
  6. Jo on kumma! Aivan kun oman koiran touhuja kattelisi, oiskohan tuo sitten rotuvika :D

    VastaaPoista
  7. Ei vitsit! Toi keskimmäinen video pisti naurattamaan, ihana puuhailija. Oon jo pitkään miettinyt, tahonko mä sittenkin ennemmin sakumaanikon, kun niin kivanoloisia ja järkeviä koiria parhaimmassa tapauksessa(ja oikeissa käsissä) tuntuvat olevan. Saattaa kuitenkin olla, että pysyn rodussa johon jo aiemmin päädyin, mutta ajatus maanikosta saa jäädä kytemään jonnekin takaraivoon. :)

    Mahtavalta tapaukselta vaikuttaa tämä sinunkin otus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se joo melkonen ikiliikkuja, jolle saa nauraa päivittäin!

      Mun mielestäni kannattaa ihan ehottomasti valita se rotu, mikä tuntuu kaikkein oikeimmalta omaa elämää aatellen. Jos epäilyttää yhtään, nii sitte ei varmaan kannata riskeerata. :) Tietty yksilöissä on aina eroja, mut ite tykkään kovasti ennen kaikkea siitä elämänilosta, joka sakuista pursuaa. Aina valmiina kaikkeen yhessä tekemiseen ja menemiseen, mut rauhottuminen onnistuu myös, eli ei kotosalla mitään sählää tartte katella, vaikka ulkona vauhtia piisaaki. Kotona vallataan sohva ja nähään hyviä unia. :)

      Poista
    2. Sepä se, toistaiseksi ei ole koiraa tulossa, eikä mikään kiirus ole. Saksanpaimenkoiraan tuskin tulee päädyttyä, mutta en sulje pois sitä vaihtoehtoa, että joskus vielä tulisikin. Tämä toinen rotu kun on kuitenkin harrastusten kannalta hiukan samantyyppinen, vaikka eivät varmasti korvikkeita toisilleen olekaan. En kuitenkaan tykkää liian pitkälle elämää suunnitella, eli en voi sanoa tarkalleen milloin seuraava koira tulee, enkä todellakaan myöhempiä tapahtumia. Vähän tälleen sivusta olen seuraillut, enkä oikeestaan koskaan saksanpaimenkoiraan ole perehtynyt sen kummemmin. Ihan vahingossa saanut huomata miten mukavantyyppinen rotu onkaan kyseessä. Kaippa muhunkin on uponnut ne perinteiset ennakkoluulot ja yleistykset saksanpaimenkoirien terveyteen liittyen. Hyvin hallussa olevat sakut on kyllä silti aivan ihailtavia. Toisinsanoen mulla on ollut rodusta alkuun vähän vääränlainen kuva. Yleensä rotu on vaikuttanut hyvältä ensisilmäyksellä, mutta syvemmän perehtymisen tuloksena ei sittenkään, saksanpaimenkoira on tässä poikkeus ja tehnyt saman, mutta toisinpäin. Onpahan saksanpaimenkoirakin kurittomana varsinainen päänvaiva - uskon kuitenkin kyseessä olevan enemmän koulutuksesta ja omistajasta riippuvainen asia.

      Poista
    3. Parhaiten ne ennakkoluulot kumoutuvat hakeutumalla ennakkoluulojen kohteen seuraan, kuten toki varmasti tiesitki jo. :) Ihan kannattavaa, vaikkei päättäisi sakua ottaakaan, sillä ennakkoluuloista on harvemmin hyötyä kellekään. Toi meiän koiruus on onnistunu kääntämään monen ennakkoluuloisen ja jopa muutaman sakukammoisen pään pelkästään sillä, että ovat hengailleet keskenään ja nähneet sen koko totuuden siellä huonon maineen takana. Se on aika palkitsevaa nähtävää.

      Terveys, no se on sitten oma juttunsa. Tarkkana saa olla sakua hommatessa, että mistä ottaa ja millaisista vanhemmista. Ihan liikaa ja kevein perusteinhan sakuja nykyään teetetään ja sen huomaa erityisesti rodun yleisessä terveydessä. Ja kevein perustein sakun ottaminen näkyy sitte kotia etsivien nuorien koirien myyntipalstoilla. Työmäärä yllättää, sillä "kyllähän ne kaikki ovat jo syntyjään susikoiraroita ja poliisikoirarexejä" ilman, että omistajan tarvitsee panostaa mihinkään. ;) Saku on mainio koira, jos sen jaksaa kouluttaa, mut pahimmillaan iso riesa, mikäli ei jaksa. Pätee kai suurimpaan osaan aktiivisista roduista, heh.

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)