perjantai 4. maaliskuuta 2016

Tapaus Atopica ja kissojen väliset suhteet

Eilisen eläimelliseen ohjelmistoon kuului sekä metsäretki Caron ja mummin kanssa että kissakuvausoperaatio, kamera kun oli kerännyt pölyä jo aivan liian pitkään kuvausmotivaation puutteesta johtuen. Tässä samalla on muuten hyvä käydä läpi sekalaisia kissakuulumisia viime ajoilta eli monta kärpästä yhdellä iskulla ja silleen. :)






Otetaanko ensin tapaus Sinni ja Atopica-lääkitys? No otetaan. Tuo hihityttävän paljon jonkin metallibändin nimeltä kuulostava liuosmainen lääke on ollut käytössämme nyt noin kuukauden ajan ja voin kuulkaas sanoa, että kyllä on säätöä sen kanssa piisannut! 

Ensimmäiset harmaat hiukset aiheutuivat annostelusta, sillä Atopican paketin mukana tulleen ruiskun kylkeen painettu annosteluohje oli merkitty kilojen mukaan, kun taasen lääkärin määräyksessä annostelu kerrottiin millilitroina. No siinä sitten soiteltiin taas eläinlääkäriasemalle, josta neuvottiin hakemaan uusi millilitramerkitty ruisku joko heiltä tai apteekista. Vaan haepa se ruisku nyt lääkäriasemalta, jossa ei ole lainkaan vastaanottotiskiä ja äänistä päätellen joku leikkaustyyppinen operaatio menossa. Ei oikein kehdannut häiritä koputtelemalla, kun ei tiennyt olisiko siitä suurtakin haittaa (jälkikäteen sain selville, että olisi saanut koputtaa, mutta myöhäistähän se silloin jo oli. :p). 

20 minuutin turhan odottelun jälkeen otettiin uusi suunta kohti apteekkia, josta löytyi tasan YKSI millilitraruisku ja sekin vasta hirmuisen kaappien kaivelun jälkeen. Kyllä voi olla yhden ruiskun saaminen tiukassa. :D Ja tiukkaa oli myös uuden ruiskun käyttö, se nimittäin oli hippusen isompikärkinen kuin paketin mukana tullut kiloasteikkoinen kollegansa. Väärää kokoa oikealla mittataulukolla, siis. Aaaargh! Ähisten se kuitenkin lääkepulloon sujahti ja sitä nyt ollaan käytetty.








Onko Atopica auttanut kutinaan? Sen kun tietäis. Siinä missä tabletit sujahtavat Sinnin kurkkuun ilman ongelmaa, on liuoslääke aivan toinen juttu. Ihan sama mitä ohjeita ollaan noudatettu, niin ei on ei, kun Sinni niin sanoo. Katti on ehta mestari kieltäytymään nielemästä liuosta ja ensimmäiset kolmisen viikkoa suurin osa nielun suuntaan ruiskutetusta lääkkeestä valui lähinnä kissaa lääkitsevien vaatteille ja sormille sekä aika pitkälti myös lattialle. Siihen toki lisäksi vielä jäätävä määrä kuplivaa kuolaa, nam! Nyt ehkä noin viimeisimmän viikon ajan lääke on alkanut päätyä isoilta osin sinne tarkoitettuun kohteeseensa eli kissan kurkkuun. Sinni on suostuvaisempi nielemään liuoksen - todennut kai, ettei tässä vaihtoehtojakaan ole, haha! - ja emäntä osaavaisempi sen ruiskunsa sijoittelun kanssa. 

On hyvin vaikea sanoa missä määrin lääke on auttanut tai jättänyt auttamatta, annostelu kun on ollut vähän mitä sun sattuu. Sellainen fiilispohjainen tuntuma tässä on, että on tuosta jotain apua ollut. Turkkia on nuoltu lyhyemmäksi ja takajalassa on yksi pienehkö paljaaksi nuoltu kohta, mutta arpia ei näy sen enempää kuin kutinasta nytkähtelevää selkänahkaa ja yhtäkkisiä turkinnypytyspuuskia. Jatkamme tilanteen seurailua ja lääkkeen antamista toivoen, että annostelupuoli vakiintuu oikeanlaiseksi ja näemme totuuden lääkkeen tehokkuudesta - tai tehottomuudesta.












Dalton, puoltatoista viikkoa vajaat puolivuotinen, taasen kasvaa kohisten. Muutama viikko takaperin se painoi jo 3,1 kiloa ja nykyisellään varmasti jo lähemmäs 3,5 kg. Punnitsisin tyypin vaikka heti, vaan kun poju on tätä kirjoitellessani hepulin jälkeisillä torkuilla, niin ei kehtaa suotta häiritä ja ottaa riskiä, että kohta taas kiipeillään pitkin seiniä ja ropelletaan jonkin tuhat kertaa kielletyn pahanteon merkeissä. ;) Kyllä meinaan riittää intoa ja rasavilliä tuossa penikassa! Sana kuuluu erittäin valikoivasti, mutta onneksi vesisuihkepullo on keksitty. Sitä ei tarvitse monestikaan enää kuin näyttää tai osoittaa, niin jo loppuu tassujen työntäminen tuikkukippoon, kukkaruukussa kävely, rehujen hamuilu ja keittiötasoilla kiipeily. Niin loppuu, viideksi minuutiksi, kunnes taas mennään. :D Ohuiden johtojen maistelu on suuuuureksi onneksemme jäänyt harrastuksista pois käytännössä kokonaan ja aivan itestään, joten kännyköiden ja muiden laitteiden latailu missä vain on jälleen turvallista.












Pussilakanoihin mystisesti ilmestyneistä rei'istä, uudehkon Xboxin kannessa komeilevista kynnenjäljistä, harvennetuista viherkasveista, kaikkiin mahdollisiin paikkoihin ahtautumisesta, hepulin seurauksena haljenneesta tuikkukiposta ja auki kynsityistä lattialle unohtuneista roskapusseista huolimatta tuo ruskea olio on niin hillittömän rakastettava, että järki tässä lähtee. Se on niin erilainen kuin nuo rauhalliset vanh...keski-ikäisemme, ettei monesti voi kuin ihmetellä ovatko ne samaa eläinlajia ollenkaan. 








Samaa taitavat miettiä Sinni ja Pätkiskin. Molemmat vuoroin murisevat, vuoroin leikkivät pennun kanssa hippaa ja hillittömintä on, kun intoutuvat kaikki kolme hepuloimaan yhdessä. Erityisesti Pätkis on aivan filiksissään saadessaan saalistaa pentua ympäri kämppää, vaikkakin aika usein tilanne kääntyy päälaelleen ja se onkin Dalton, joka loikkaa hajareisin karmeaa sähinämouruaan päästelevän Pätkiksen selkään niskaa puremaan. Jos joskus onnistun tuollaisen hetken videolle saamaan, niin heti laitan teille nähtäväksi. :p Dalton ei todellakaan jää raisun Pätkiksen jalkoihin, vaikka sitä hieman alkuvaiheessa jännäsin. Poika on ihan yhtä tunteella mukana painimassa, joten Pätkis sai kiusakseen erittäin sitkeän ja tasavertaisen taistelukaverin. 

Myös Sinnillä ja Daltonilla on oma taistelurutiininsa. Tosi usein ruokaa odotellessaan Dalton kiipeää keittiön tuolille pöydän alle ja mätkii sieltä pöydän vieressä odottavaa Sinniä päähän. No Sinnihän mätkii mouruten takaisin ja sitä jatkuu useimmiten lähes siihen saakka, kunnes ruoka on valmiina tarjoiltavaksi. Jos Sinniä tuo oikeasti pännisi eikä yhtään hauskuuttaisi, ei se kyllä hakeutuisi päivästä toiseen samaan paikkaan turpasaunaa kerjäämään. Ihan se on selvästi harkittu tekosyy pieniin mähinöihin. ;) Huvittava rutiini tuokin.

No joo, olisikohan siinä taas tarpeeksi kuulumisia ja tekstiä yhteen postaukseen. Hups. Kivaa viikonloppua vaan kaikille! :)



13 kommenttia:

  1. Kiva, että sinnin kutinat ovat (ehkä) taas hallinnassa. :)Minkä värinen Dalton on virallisesti? Olen koko ajan ajatellut, että se on musta, joka vaan näyttää ruskealta jossain valossa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Sinnin tilanne on ihan asiallinen ny. :) Elämme niin kovin hartaasti toivossa, että "asiallisesta" tulee hiljalleen "loistava".

      Dalton on rekisterikirjan mukaan virallisesti "n, musta". Siinä on vaan sellainen källi, että kyseessä on tän kissan kohdalla "geneettinen musta" eli kissa ei välttämättä näytä mustalta, vaan kuten esim. Daltonin tapauksessa pääväri on lähellä tumman suklaan ruskeaa ja kasvot, tassut, häntä ja enenevissä määrin nykyään selkäkin on sellainen tummanharmaan musta. Siellä täällä raajoissa näkyy myös yksittäisiä vaaleanharmaita karvoja. Dalton siis tummenee koko ajan, mut täysin ulkonäöllisesti mustaa siitä ei tuu, vaikka virallisesti musta onkin. :) Hämmentäviä uusia geenijuttuja itelleki ja on hauska seurata mihin toi väri lopulta muuntautuu!

      Poista
    2. Hmm, pakko korjata tuota Daltonin päävärikuvailuani sen verran, että ei se kyllä ihan tumman suklaan värinenkään taida olla, vaan hieman vaaleampi. Riippuu hirmuisesti siitä millaisessa valaistuksessa väriä arvioi. Suklainen kuitenkin. :p

      Poista
  2. Meidän Nupullekin määrättiin joulukuussa Atopicaa. Sillä oli tassutulehduskierre puoli vuotta, ja tuo lääke oli vähän niin kuin viimeinen oljenkorsi, koska kortisoni ei Nupulle sovi. Eikä sopinut Atopicakaan - siis makuna! :-I Kissatypsy suihkutti aineen suoraan mun naamalle ja haistoi litkun aina ruoastakin. Olisimme saaneet vaihtaa lääkkeen kapseleihin, mutta annoin vielä viimeisen mahdollisuuden muille muutoksille: lisäsin raakaruokaa (Nupulla todettiin varastopunkkiallergia), vaihdoin kaikki pesuaineet allergiamerkittyihin ja pakastin kaikki vähänkään uudet tekstiilit. Nyt Nuppu on kuin ihmeen kaupalla ollut yli 2 kk kunnossa, joten toivon, että voitaisiin jatkaa näin. Onneksi Sinni kuitenkin on vähän sopeutunut jo Atopicaan. Pidän peukkuja, että se toimii ja kutinat loppuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset peukuista! Niitä tarvitaan.

      Meilläkään ei onnistu toi ruokaan piilottaminen. Pienissä annostelumäärissä huijaus onnistuu, muttei koko annoksen kanssa, ja koska Sinni harvemmin syö isoa määrää ruokaa kerralla, niin on hirveän vaikea varmistaa, että lääke tulee annettua ruoan mukana kokonaan. Ja koira saa monesti kissoilta pidemmäksi aikaa syömättä jääneet ruoantähteen omaan kuppiinsa, niin eipä sille sitä lääkettä voi tähteiden mukana syöttää. Hankalaa. :(

      Jaa! Saako tota kapseleina kans? :O En ainakaan muista, että meille ois sellaista lääkärissä kerrottu. Onko sillä liuoksella ja kapseleilla jotain tehokkuuseroa?

      Varastopunkkiallergia, kiusallinen syyllinen. Toivottavasti teillä toi hyvä vaihe pysyy ihan lopullisena olotilana. :) Ja pistänpäs taas tonkin syyllisen korvan taakse, jos sitäkin vielä Sinnin kanssa tarkastelis jossain vaiheessa. Allergiat tuntuvat olevan älyttömän yleisiä nykyään niin kissoila kuin koirilla, eikä niiden selvittely oo tosissaankaan helppoa hommaa. Liikaa liikkuvia osia. Toisaalta eipä käy aika pitkäks, ku koittaa keksiä ratkaisua just sen oman elukkansa ongelmaan. x)

      Poista
    2. Äägh, kirjoitin pitkät pätkät, ja sitten netti tilttasi. Mutta kokeillaanpa uudestaan!

      Atopicaa saa myös kapseleina, mutta niitä ei ihan ensisijaisesti kissoille määrätä, koska ne ovat hankalampia antaa. Ovat ilmeisesti melko isoja tai jotain. Käsittääkseni mitään muuta eroa ei ole tai siitä ei ainakaan mainittu.

      Allergiatesteissä Nupulla piikitti vain varastopunkki, ja vaikka se on kiusallinen ja hankala juttu, niin olin helpottunut, sillä pahempaa olisi ollut, jos kaikki mahdollinen olisi aiheuttanut reaktion. Tuon varastopunkin on melko hyvin voinut eliminoida niin, ettei vain syötä Nupulle minkään sortin kuivaruokaa. Onneksi se tykkää lähes kaikista lihoista eikä nirsoile. Nupun masukin on pysynyt tosi hyvänä ruokavaliomuutoksen jälkeen ja se on tosi pirtsakka, kun on hyvä olla eikä ole tötteröä päässä. Korvakarvatkin ovat tuuhentuneet, joten jotain on nyt tehty oikein. =) Vaihdoin muuten hiekatkin Ever Cleanista Take Careen (joka on luonnonmukaisempaa), ja sekin on auttanut kutinaan: ennen Nuppu aina nuoli tassuja enemmän hiekanlisäyksen tai -vaihdon jälkeen, mutta nyt eroa ei huomaa.

      Toivottavasti saat tuon teidän Sherlock Holmes -pähkinän ratkaistua. Mulla meinasi kyllä jo epätoivo iskeä, mutta onneksi nyt on helpottanut. Toivotaan, ettei kevään ja kesän myötä tule uusia kutinoita. Tsemppiä teille edelleen! :)

      Poista
    3. Voi ei. :( Itelleki on käyny useamman kerran noin ja aina se harmittaa huolella. :(

      Hmm, ois kyllä kiinnostavaa nähä minkä kokoisia ne kapselit on. Saavat nimittäin olla melko isoja, jos antaminen menee hankalammaks ku ton liuoksen antaminen, haha!

      Meillä Sinni tykkää eniten naksuista ja kieltäytyy syömästä suoranaista raakaruokaa. :p Ei oo helppoa, ei. Meillä on myöskin kokeiltu naksuttomuutta kuukausikaupalla (syötettiin pitkät ajat eliminaatiodieettinä mm. pelkkää Integra Sensitiven kengurunlihaa ja sitä ennen hevosta) eikä se auttanu kutinoihin, joten meillä se kutinan syy taitaa olla muualla ku varastopunkeissa tai ruoassa ylipäätään. Ihana kuulla kyllä noista teiän hyvistä voinneista! :) Yksikin kutiseva kissa on yksi kutiseva kissa liikaa.

      Meillä käytetään pellettejä, koska Sinni ja Pätkis tottuivat siihen ekassa kodissaan ja hyljeksivät hiekkaa. Siinä ois tietysti kans yks testauskohde, jos löytyis hiekka, jonka ne kelpuuttaa ja siitä jotain apua sais.

      Mä oon niin sinnikäs pöllö, että jaksan uskoa ongelman ratkeamiseen niin kauan kuin on joku pienikin uusi keino, jota voi testata. :D Ei ton kissan kanssa voi luovuttaa helpolla. Se on niin mahtava persoona, että jo senkin takia teen kaikkeni kutinattomuuden eteen. :) Toki jossain vaiheessa voi ne keinot loppua kesken, mut vielä on monta juttua kokeilematta - sekä se todistetusti toimiva kortisoni - eikä epätoivosta tietoakaan.

      Poista
    4. Apua, ei, ei, ei... Ilmaisin aiemmin itseäni tosi huonosti! Epätoivolla tarkoitin vain sitä, että monet itkut tirautin, kun mikään ei auttanut, vaan tassu leimahti aina uudestaan. Kirjoitin tästä pitkät pätkät blogiinkin - oli aika tuskallista, kun Nupulla oli tötterö on/off yli puoli vuotta. Juoksin aina töistä kotiin ottamaan töttää pois ja vahdin Nuppua koko illan, jotta se sai olla ilman kauluria mutta niin, ettei liponut tassukkaansa. Kaikki omat harrastukset jäivät, joten täälläkin kyllä ollaan sitkeitä pöllöjä. Hetkeäkään en harkinnut luovuttamista!

      Kortisoni on aika rankka lääke - varmasti se silti sopii monelle eikä aiheuta sivuoireita, mutta Nupulle tuli emätintulehdus, joka vaati sitten todella vahvan ja pitkän ab-kuurin. Kun sen jälkeen tassu taas leimusi, olin aika lailla epätoivoinen. Mutta mun tapauksessa se tarkoitti, että olisin ollut valmis vaikka puunaamaan kämpän lattiasta kattoon päivittäin ja pyydystämään Nupulle ruoaksi rottia omin käsin, jos niiden avulla tassu olisi pysynyt kunnossa. Onneksi ei tarvinnut siihen sentään mennä, vaan löytyi muut keinot. Märkäruoissahan muuten saattaa olla varastopunkkia myös (jos yhtenä ainesosana on riisi tai jokin muu vilja, jauho tms.), joten sen takia niihinkään ei voi oikein luottaa eliminaatiodieetissä. Löysin onneksi lopulta uuden eläinlääkärin, jonka pakeille aiomme mennä, jos tassuvaiva vielä palaa. Hän hallitsee nimittäin myös kiinalaisen akupunktion. Mutta toivotaan, ettei kevät toisi tällä kertaa uusia huolia. Tsemppejä edelleen teille! Ovathan nämä omat lemmikit niin rakkaita, että niiden eteen tekee kaikkensa ja vielä vähän enemmän. <3

      Poista
    5. Tai sitte mä ymmärsin väärin, tai sä ymmärsit mun ymmärtämisen väärin...tai jotain. :D Noh, oli miten oli, niin ei se oo niin justiinsa. :p

      Meillä oli toi tötterö kans on/off-hoitokokeilumuotoa menneinä vuosina. Että jos se nuoleminen ois ollu vain jostain kummasta ilmestyny paha tapa, joka menee pois estämällä toiminta. Joo, ei menny ja oli äärimmäisen inhottavaa nähä miten kissa tottui tötteröön ilman, että se oikeasti mitään auttoi. :( Mut tulipahan kokeiltua sekin.

      Niin, kortisonissa on ne maholliset sivuoireet, Atopicassa niitä on tosi harvoin - kuulemma. Silläpä sitä kortisonia ei mielellään noin vaan käyttäis. Ja mä en tiiä mihin asti meillä ollaan valmiita. Joku rajakin pitää aina olla, ettei älyttömyyksiin mee. Kai se raja riippuu ihmisestä ja siitä onko hyöty todellinen. Monihan luovuttaa heti pienemmistäkin oireista eikä jaksa nähä vaivaa sairaan eläimen terveyden eteen ja jollain taasen voi mennä täysin yli, eli aatellaan enemmän omaa ku kissan parasta (eli ei uskalleta luopua) ja hoidetaan mahottomia vaivoja ilman mitään järkeä. Se on näitä lemmikin omistajan vastuun vaikeimpia juttuja, ku miettii, että mikä on järkevää hoitamista ja mikä ei, kuinka kauan on viisasta yrittää ja onko sen eläimen elämä vielä hoitojenkin aikana elämisen arvoista vai ei. Mä tuppaan olemaan sellainen, että haluan koittaa kaikenlaista omasta mielestäni järkevää ja toteuttamiskelpoista enkä todellakaan luovuttaa helpolla. Silti jos ainoana "hoitomuotona" ois vaikkapa toi jo kokeiltu tötterö, nii ois pakko myöntää, että se ei ois kissalle reilu juttu. Onneks tässä ei tartte sellasia aatella vielä vakavasti, mut ihan noin esimerkkinä tuli mainittua. :)

      Integra Sensitive on ainakin kuvauksensa mukaan (http://www.zooplus.fi/shop/kissat/markaruoka/integra/integra_purkit/194121) viljaton, sillä se on suunniteltu nimenomaan allergiaruoaksi ja eliminointiin, joten oman uskomukseni mukaan - ja sisältökuvaukseen luottaessa - se on hyvinkin toimiva eliminaatioruoka. Eihän tuo amarantti kai sentään mikään vilja ole, vaan ihan perus kasvi?

      Kuinka usein tommosta akupunktiohoitoa tulis suositusten mukaan kissalle antaa? En oo tommosestakaan hoitomuodosta koskaan kuullu (siis eläimelle), joten ihan on mysteeri siltä osin. Tietysti ois toivottavaa, ettei teiän tarttis sitä kokeillakaan. :)

      Poista
    6. Joo, järki pitää olla aina eläimen kanssa, ja olen tästä tosi tarkka. Meidän tilannetta arvioi todella moni lääkäri, kasvattajaan olin jatkuvasti yhteyksissä, ja kissan paras oli kaikilla mielessä eikä oma napa. Blogissamme olen näistä kirjoittanut ja toivottavasti ilmaissut siellä itseäni paremmin. :) Itsekäs ei voi olla ja kannan ilman muuta vastuuni, mutta kuten sinäkin nyt teet, niin kaikki kivet käännetään silloin, kun se on oikein.

      En ole perehtynyt tarkemmin akupunktioon, mutta se vaatii yleensä useamman käyntikerran. Kuulemma monet kissat siitä pitävät ja tulevat mielellään uudestaan hoidettaviksi. Toivon kuitenkin, että meillä jatkuu kuitenkin hyvä vaihe mahdollisimman pitkään eikä tarvitse kokeilla.

      Poista
    7. Tähän vastailinkin jo toisaalla. :)

      Poista
  3. Oi, olisipa mahtava, jos Atopica todella tehoaisi! ♥ Ja tosi kiva, että Sinni on viimein hyväksynyt kohtalonsa lääkkeen syömisestä. :D

    Olisi ihana nähdä videota noista leikeistä! :D Kuulostavat hauskalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ois, se ois niiiiiiin mahtavaa ja ootettua. :) Ku ny vaan joku apu löytyis. Siis muu kuin se kortisonipiikki kerran kuussa. Sehän auttaa toki, mut on niin kamalan vahva lääke, että mielellään jotain muuta sais avuksi keksiä.

      Sain jo jotain pientä talteen, vaikkei ookaan parasta mahollista painimateriaalia. :p Kattoo ny laittaisko jotain jakoon silti.

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)