Mikä vaivaa, Pätkis?

Eipä ole ollut Pätkiksen loppukesä tämä, mutta parempaan päin ollaan menossa. Nimittäin tuossa viime viikolla alkoi mokoma katti taas vuoden tauon jälkeen pissailla milloin lattialla lojuneisiin pahvilaatikoihin, milloin taasen omaan sänkyynsä. Ei ole normaalia touhua se semmoinen. Jotain oli taatusti pielessä. Myös hieman väsyneen oloisesti tihrustava katse kieli ongelmista.

Virtsatulehdustahan siinä tietysti heti epäiltiin, Pätkis kun on moisista ennenkin kärsinyt puhumattakaan nyt niistä isommista vaivoista, kivistä ja kiteistä. Vastahan siitä hieman yli vuosi on aikaa, kun Pätkis leikkauspöydälle vaivoineen joutui ja joulukinkuksikin samassa rytäkässä naamioitui.

Jostain kumman syystä Oulun eläinlääkärit tuntuivat viime viikolla olevan epätavallisen työllistettyä porukkaa ja niinpä me sitten saimmekin hyvän tovin soitella ja selvitellä, ennen kuin löysimme vapaan ajan edes jonnekin seuraavaksi päiväksi, perjantaiksi.

Tarkoitus oli lähteä treffaamaan lekuria pissanäytteen kanssa, mutta tulipa siinä sitten pikkuisen noita mutkia matkaan, vaikka ennen ollaan melko helpostikin moinen näyte kotona saatu otettua. Siinähän kävi nimittäin niin, että Pätkis meni ja lasketti omaan sänkyynsä oikein kunnon lammikon siinä viitisen tuntia ennen vastaanottoaikaa ja eikös se ollutkin sen jälkeen täysin toivotonta ottaa mitään näytteitä, katin rakko kun tyhjeni kerralla eikä yli neljä tuntia vanhaa näytettä olisi voitu tutkiakaan, vaikka olisinkin näytekippoineni kissapedin laidalle vahingon sattuessa ehtinyt. 

Ei siinä auttanut muu kuin ilman näytettä mennä, Pätkis kun ei lukuisista juottamisyrityksistäni ja vessamaanitteluistani huolimatta tehnyt enää elettäkään kyykistelläkseen. Kyllähän se runsaasti vettä joi, kuten aina tapaa tehdä, mutta se hiljaisempi pää ei siltikään laulaa luikauttanut. Allekirjoittanutta lievästi sieppasi, kun oli etukäteen oikein suureen ääneen kehuskellut, ettei se näytteen ottaminen tulisi mikään ongelma tälläkään kertaa olemaan. Eipä vissiin! 

Onneksi kohdallemme sattui äärimmäisen mukava lääkäri, joka ei turhia näytteen puutteesta nipottanut. Harvinaista kerrassaan, sillä yleensähän sitä otetaan yhtä sun toista ylimääräistä näytettä puoliväkisin, kun ei asiakkaan sanaan luoteta himpun vertaa. Pätkiksen sairasteluhistorian kuultuaan (ja koska oli perjantaikin, eli aika turha tehdä tutkimuksia viikonloppua vasten) määräsi hän kattiraasulle muutaman päivän kipulääkekuurin, antibiootit ja vielä siihen päälle sekä pissavaivoista kärsiville että terveille kissoille soveltuvaa ravintolisääkin. Ja olihan kissassa toki jotain muutakin hoidettavaa, jonka paljaalla silmällä tämmöinen vähän tyhmempikin näki, eli aivan tuosta vain ei lääkkeitä heruteltu.

Nimittäin meille täysin yllätyksenä tullut hammaskiven aiheuttama ientulehdushan se sieltä karvaturvan uumenista löytyi! Eihän meillä olla koskaan kissojen ikeniä ja hampaita tajuttu katsella ja kun Pätkis on siellä lekurissakin vähintään muutaman vuoden välein tarkastettavana piipahdellut ilman mitään mainintaa suuongelmista, emme ole osanneet pitää mokomia silmälläkään. Eipä niitä ole aiemmin tainnut kyllä ollakaan. No jatkossa tutkitaan sitten ajoittain nuo ikenetkin, ettei moinen vaiva vain uusiudu, ja hammaskiven poistokin on tässä lähitulevaisuudessa edessä, koska muutoinhan nyt jo parantunut ientulehdus palaa melko varmasti takaisin.

Näin viikon verran kestäneen antibioottikuurin jälkeen tilanne näyttää enemmän kuin hyvältä eli ikenet ovat tervehtyneet eikä vääriin paikkoihin pissaamistakaan olla jouduttu todistelemaan. Pätkis vaikuttaa siis tällä hetkellä kaikin puolin tervehtyneeltä, mutta mikäänhän ei tietysti vielä ole varmaa. Karvahelvetissä mutustellaankin vielä muutaman päivän ajan vaaleanpunaisia pillereitä toivoen, etteivät oireet palaile antibioottikuurin loppumisen jälkeen ja ettei kyse ole mistään tämän isommasta vaivasta, tällä kertaa.