tiistai 6. marraskuuta 2012

Ulkokissasta sisäkissaksi

Kurkistetaanpas jälleen hämäläiseläinten arkeen. Tällä kertaa parrasvaloihin pääsee yksinoikeudella Leevi, jolla onkin ollut harvinaislaatuinen syksy. Leevi on nimittäin joutunut luopumaan syksyn ajaksi tarhakissan elämästä itestään riippumattomista syistä ja saanut uuden väliaikaisroolin sisäkissana, jolla toki on päivittäinen mahdollisuus ulkoiluun pienehkössä häkissä. Etukäteen oli hyvin epäselvää kuinka suurimmaksi osaksi isoon ulkotarhaansa tottunut ja sinne alati haikaileva 13-vuotias (vai joko se on jopa 14-v.? Nyt en ole ihan varma, hmm...) tulisi moiseen elämänmuutokseen sopeutumaan, sillä lukuisia ovat ne tarinat kissoista, jotka eivät siihen sisäkissan rooliin millään sopeudu ja sitten onkin hätä kädessä ja sormi suussa.


Sylikissaeläin.


Sylikissaeläin saa aivohierontaa.


Ja kuinkas sitten kävikään? Alkusyksyn ensimmäiset viikot Leevi vietti oven takana vähän väliä ulkohäkkiin vaativasti vonkuen (erityisen kivaa muuten yöaikaan, kun toiset yrittävät nukkua. ;) ), joten eipä hyvältä näyttänyt sen sopeutumisen kannalta. Ihmetys olikin allekirjoittaneella suuri, kun viime vierailuuni mennessä tilanne oli kääntynyt päälaelleen: katti ei kuulemma viihtynyt enää lainkaan ulkohäkissään, vaan vietti kaiken aikansa mieluiten sisällä. No johan on! Tässä nyt sitten jännityksellä odotellaan kuinka se vanha tarhaelämä alkaa tuossa piakkoin maistumaan vai ovatko ne ajat jääneet kokonaan taa. Tuskinpa kuitenkaan, olettaisin näin. 

Kylässä käydessäni huomasin, että katin vanha paha tapa eli ihmisten pureminen oli sisäkissailun myötä nostanut taas vuosien tauon jälkeen päätään. Kovasti sai taas olla varuillaan milloin leppoisa rapsuttelutuokio sylissä autuaana kehräävän karvakasan kanssa muuttuisi erinäisten viattomien ihmisraajojen teurastustuokioksi. Olisi kyllä saanut tuo tapa jäädä uusiutumatta, jos multa kysytään, mutta eipähän se poika paljon kysele. Kyseleekö ne kissat ihmisten mielipiteitä koskaan muutenkaan? ;) Sain myös kuulla, että toinen vanha paha tapa, eli erilaisten (laturi)johtojen rikki pureminen oli jälleen pitkän tauon jälkeen palannut, joten aivan ilman ongelmia ei Hollolan perukoilla olla selvitty, vaikkei Leevi enää ulos niin hinkuakaan ja antaa ymmärtää, että sisälläkin viihtyy.


The monorail cat.


Ja sitten vielä liuta kuvia Leevistä, joka intoutui pieneen narupalloleikkiin. Kyseessähän on koiran viihdykkeeksi tarkoitettu lelu, vaan kun eivät nuo vinttipojat oikein lelujen päälle ymmärrä, on pallo jäänyt lähinnä Leevin rassailtavaksi. :p Hyvä, että jollekin kelpaa!






















8 kommenttia:

  1. Ihana Leevi :) laitoin sinulle Liebster- haasteen, joka löytyy blogistani!

    VastaaPoista
  2. Wau. Komea poika. Niin ne vanhatkin jaksaa välillä yllättää... Meillä hammasvaivoista toipunut 9vuotias neiti meni eilen sellasta ravia, että nuorta kolliakin jännitti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina kiva kuulla tervehtyneistä, onnellisista otuksista! <3

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)