torstai 29. lokakuuta 2015

Joskus on aika päästää irti

Kyllä. Sen vanhan violetin heppapallon hetki on nyt viimein koittanut. On aika päästää irti. On aika päästää uskollisesti ponnahdellut heppapallo lelujen taivaaseen ja etsiä tilalle uusi ehjä pallo. Sellainen, joka myös näyttää pallolta eikä tuollaiselta... tuollaiselta... öh, noh, tuollaiselta. Ymmärrätte kyllä, kun kurkkaatte kuvia.

Vietimme eilen pallon jäähyväisiä parin tunnin mittaisen hömpöttelylenkin muodossa ja talteen jäi aivan liikaa kuvia, jotka on mukamas pakko saada mukaan tähän juttuun. Ken jaksaa kaikki katsoa, iso peukku hälle. Ja osanotot myös. Vaan kyllä tämä kuvaspämmi sitten helpottaa, kun iskee marras/joulukuu eikä kuviin saa tarpeeksi valoa muulla kuin taskulampulla. :p Innolla sitä odotellen. Not.


Otus ja hänen pallonsa. Se virallinen yhteiskuva. ;)
























































Se oli sen pallon tarina!



8 kommenttia:

  1. "Violetti..." ;) Ehkä oli aika tosiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiemanhan siitä sellainen aaaaaavistuksen verran "likaisen" violetti kuukausien kuluessa muovautui. :D

      Poista
  2. Voi parkaa kun jo kaksi hyvää lelua mennyt tänä vuonna. :D Toivottavasti löytyy tästäkin uusi yhtä hyvä tilalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se niin kovin traagista ollu kyllä. ;) Mä onnekseni luulen, että se uus tulee olemaan ihan yhtä kiva, kunhan vaan löydän just eikä melkein samanlaisen.

      Poista
  3. Hui miten peljästyttävä otsikko! D: Mutta onhan se melkoista draamaa, joutua hyvästelemään lempparilelu. Meillä se oli sellainen "kolmekahvallinen" renkula, perintönä tuli ystävän vanhalta koiruudelta, joka oli sitä huolella ja rakkaudella varovasti kanniskellut. No, loppuelämä sillä seniorilelulla ei ollutkaan kovin arvokas... ;) Uutta samanlaista ei koskaan löytynyt, mutta onneksi pienen suruajan jälkeen uusi lelu pystyi täyttämään renkulan suuret saappaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peljästyttävää oli irti päästäminenkin. Tragedia, suorastaan! Ja hahaa, tuttua tuo vanhojen lelujen kohtalo. Carokin peri joitain leluja edesmenneeltä papilloniltamme Ronilta ja vaikka ne lelut kestivät pienen Ronin hellyyttä monet vuodet, oli meno hieman toista pikkuisen sakupenikan kanssa. x) Noh, lelut on tehty rakastettaviksi eivätkä tyhjän pantteina lojumaan, joten parempi näin, että kelpaavat. :)

      Poista
  4. No nyt minä blogin löysin! On kyllä pirun hyviä kuvia! Ehdottomasti liityn lukijaksi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D No kuules iso kiitos ja erittäin lämpimästi tervetuloa seuraamaan meiän touhuja! :)

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)