keskiviikko 25. marraskuuta 2015

11 kysymystä -haaste (once again)

Tänään voitaisiin lyhentää tuota haastejonoa... Tästä myöskin tosi kauan sitten saamastamme haasteesta kiitos kuuluu Annelle! :) Tässä kyseisessä tapauksessa piisasi vastaamista oikein urakalla, sillä kysymykset laittoivat aivonystyröihin liikettä oikein huolella eikä "joo/ei"-vastauksilla pitkälle pötkitty. Kiva! :)


1. Minkä rotuisen koiran haluaisit seuraavaksi? Sama vai eri ja miksi/miksi ei?

Se on selvää, että (lyhytkarvainen) saksanpaimenkoira pysyy ykkösrotunani läpi elämän, kuten tähänkin asti (tämä aivojumi se ei vaan millään hoidolla parane!), eli todennäköisesti koiralaumaani tulee jatkossakin vähintään yksi sellainen kuulumaan, mutta olen silti mietiskellyt myös muita vaihtoehtoja. Lyhytkarvaisia paimenkoiria ja kuin varkain sydämeeni hiipineitä staffeja, erityisesti. Mikään muu kuin saku ei silti tunnu täydellisen oikealta valinnalta, ei ainakaan toistaiseksi. 

Olisi silti mahtavaa antaa koti jollekin kodinvaihtajalle (kissammehan sellaisia jo ovatkin), jolloin koira voisi olla myöskin sekarotuinen, joskin sen tulisi kuitenkin olla luonteeltaan ja olemukseltaan mielellään jotain sakemannin kaltaista, eikä mitään täysin holtitonta rotuyhdistelmää. Vahva riistavietti sulkee pois monta suosikkiani, kuten mm. borzoin ja huskyn. 

On silti myönnettävä, että huskyn (samoin kuin malamuuttien) viehättävyys tuntuu vain kasvavan tässä vuosien myötä samoin kuin innostukseni erilaisiin vetolajeihin. Nuo meidän omatoimiset Kickbike- ja canicross-harrastelut ovat hitsin kivoja ajanvietteitä, koska niiden parissa liikuntaa saavat niin koira kuin omistajakin ja tyyli on hyvin vapaamuotoinen, eli ei tarvitse miettiä kaiken maailman tarkkoja sääntöjä toisin kuin monissa muissa koiralajeissa. Voi vaan antaa mennä ja nauttia matkasta ilman turhia nipotuksia. Että niin, ei se husky mikään aivan mahdoton ajatus ole, joskaan kerrostaloon en sellaista (enkä oikeastaan mitään muutakaan toista koiraa) haluaisi ottaa, eli se on sitten sen ajan juttuja, jos tästä joskus omakotitaloon asti päästään.



2. Top 5 kauneimmat koirarodut

1 = saksanpaimenkoira. Aina ja ikuisesti, noin niin kuin yleismaailmallisesti ajatellen eli pois lukien ne pahimmat jalostuksen oikut. Rodun edustajat poikkeavat toisistaan nykyään aika paljonkin enkä voi sen tähden väittää pitäväni kaikkia sakuja "kauniina", mutta olisi aivan liian vaikeaa alkaa määrittelemään tarkkaan, mikä kaikki on omaan silmääni kaunista ja mikä ei. Terve ja sporttinen rakenne on ainakin yksi iso osatekijä samoin kuin se perinteinen lyhyt turkki.

Loput valintani ovat mielivaltaisessa järjestyksessä ja koska valinta on vaikea (kauniita olisi enemmänkin), jää tästä moni kaunis mainitsematta. Mutta niin, sanotaan tällä kertaa, jotta siperianhusky, alaskanmalamuutti, irlanninsusikoira ja itäeuroopanpaimenkoira.



3. Tehdäänkö koirarotujen perinnöllisten sairauksien terveystilanteen parantamiseksi jo tarpeeksi töitä? Pitäisikö vielä tehdä jotain?

Tiedän aiheesta aivan liian vähän voidakseni ottaa kantaa asiaan missään suuressa "asiantuntijan" roolissa, mutta näin taviskoiraihmisenä olen hyvinkin vakuuttunut siitä, että ei varmasti tehdä ja parannettavaa piisaa rutkasti. Kasvattajien tulisi olla huomattavasti nykyistä valikoivampia sen suhteen, millaisia ominaisuuksia suosivat. Terveyden tulisi olla ykkösprioriteetti, ei ulkonäön tai sen mikä milloinkin parhaiten myy. Sakemannien kohdalla tilanne on ellei paha niin vähintäänkin huolestuttava, linjasta riippumatta. On rakenteellisia puutteita, on kutinoita ja allergioita, heikkoja hermojakin. Koiria luustokuvataan virallisesti aivan liian vähän (kuvitellaan, että koira ilman oireilua on automaattisesti täysin terve) ja käytetään jalostukseen, vaikka tiedettäisiinkin vakavista puutteista. Lista on loputon, joten olkoot tämä aihe osaltani tässä, muitakin kysymyksiä kun on vielä vastattavana.



4. Mitä mieltä olet roturisteyksistä perinnöllisten sairauksien parantamiseksi?

Näytän peukkua ylöspäin. Erittäin hyvä juttu, jos vain tiedetään, mitä ollaan tekemässä, eikä onnistuta luomaan risteytyksillä vain uusia ongelmia.



5. Mielipiteesi ulkomaisista rescuekoirista ja voisitko ikinä ottaa sellaisen?

Katselen aina toisinaan näitä erilaisia rescue-sivuja ja haikailen, että voi kunpa voisin tarjota otuksille paikan omasta laumastani, mutten harmi kyllä ainakaan toistaiseksi moiseen pysty. :( Vaikka kotimaastakin näitä kodinvaihtajia sun muita löytyy, ansaitsevat ulkomaiset koirat mielestäni ihan yhtä lailla mahdollisuuden omaan kotiin ja hyvään elämään. Jos tuollainen koti Suomesta löytyy, hyvä niin. Tuontiin on tietysti hyvin tärkeää käyttää näitä virallisia tahoja, jotka pitävät huolen, että asiat hoidetaan vastuullisesti.



6. Koirasi 5 parhainta ominaisuutta

Sopeutuvaisuus:

Esimerkkejä pukkaa. Alkuhöntyilyn jälkeen sopeutuu minne vaan varsinkin, mikäli emäntä ja/tai isäntä eli ovat mukana menossa (ja näyttihän tuo sopeutuvan koirahoitolan häkkioloihinkin), eikä koskaan tarvitse pelätä, että kyläpaikassa olisi tuhottu jotain, vaikka otus olisi joutunut viettämään siellä aikaa ihan keskenään useitakin tunteja. Pentuna Caro ei itkenyt synnyinkoti-ikäväänsä meidän kuullen kertaakaan eikä sitä, kun jäi kotiin vain kissat seuranaan. Yksinolo sujui hyvin alusta asti.


Kiltteys:

Ei tuhoa mitään. Ei tuhonnut paikkoja pentunakaan, mitä nyt kanteli lähes joka aamu kasan kenkiä eteisestä olkkariin ja tasan kerran pisti punoskorin uuteen uskoon siinä missä yhdet kirpparille matkalla olleet korkkaritkin. Ne matkasivat roskikseen sitten. :p Ai niin, ja yksistä toisista kengistä puri yhden remmin rikki, mutta senkin sain ite korjattua.


Luupäisyys:

Ei pienistä kirjaimellisista taikka kuvainnollisista kolauksista hätkähdä, vaan jatkaa hyväksi toteamallaan tavalla - hyvässä ja pahassa. :D


Oppivaisuus:

Oppii vikkelään vaikka ja mitä, kun opetustekniikka on oikea. Allekirjoittaneella harvoin on, mutta on tässä vuosien saatossa jotain opittukin ja toivottavasti opitaan jatkossakin. :p


"Eletään tunteella" -luonne

Muistuttaa kaikin puolin emäntäänsä siinä, että on aivan samanlainen parissa sekunnissa nollasta sataan kiihtyvä höntylä. Ja siinä, että kehittää helposti paljon melua tyhjästä ja ottaa ilon irti elämästä silloin, kun siltä tuntuu. Varmaan jonkun toisen käsissä tuon luonne olisi kehittynyt huomattavasti maltillisempaan ja aikuismaisempaan suuntaan, mutta nyt kävi näin, haha!



7. Koirasi 5 huonointa ominaisuutta

Nirsoilu:

En olisi ikipäivänä arvannut maailmassa olevan sellaista sakemannia tai muutakaan koiraa, joka jättää ruokiaan syömättä, koska "ei vaan kiinnosta", mutta opinpahan omani myötä, että mahdollista se on. Jos jotain hyvää, niin eipähän ainakaan liho. :p


Rakenne:

Eihän tuo nyt mitään ihan priimaa ole, joskaan ei onneksi myöskään pahinta näkemääni laatua. Uutta sakua kun joskus tulevaisuudessa valikoin, niin kriteerit ovat hieman toisenlaiset, mitä Caron kohdalla. Siihen aikaan ne olivat luokkaa "kunhan se nyt vaan on sakemanni ja se on rekattu", hah! Noh, oppia ikä kaikki.


Luupäisyys:

Kyllä, se on myös huono ominaisuus. ;) Tiettyjä asioita väännetään kerta toisensa jälkeen siitäkin huolimatta, että otus on asiat kyllä täysin todistetusti ymmärtänyt. Aina ei vaan huvita, kun ei se emäntäkään osaa vaatia tarpeeksi vakuuttavasti, vaikka ite valheellisesti niin kuvitteleekin.


Haju vie korvat mennessään:

Nenä vie eivätkä korvat kuule, kun jonkun aivan vastustamattoman nartun sulotuoksu tunkeutuu nokkaan. Tämä on niitä urosten ehdottomia plussapuolia, tai sitten ei. ;)



8.  Millainen merkitys koirien ruokinnalla on sinulle?

Nirson koiran kanssa pääasia on, että koira ylipäätään syö. :D Meillä ollaan siis tyytyväisiä, kun kylkiluut pysyvät piilossa ja ainakin tänä vuonna ollaan onnistuttu tavoitteessamme tosi hyvin. Helpotusta syömisongelmiimme saimme raakaruokinnasta, jonka aloittamisen jälkeen ruokahalu parantui, kakkakasat pienenivät huimasti entisestä eivätkä aina niin ihanat anaalirauhashaisutkaan enää kämpässämme leijailleet. 

En ole mikään neuroottinen himouskovainen sen suhteen, mitä koiran tulee syödä, joten aivan hyvin kykenen syöttämään raakaruoan sijaan ihmisten ruoantähteitä ja nappulaa, kun ollaan jossain reissussa, missä raakaruokinta on hankalaa ellei jopa lähes mahdotonta (kuten esim. järvellä, kiitos erittäin rajallisen pakastintilan). Raakaruokinta (ja nyt puhun nimenomaan raakaruokinnasta, en luupainotteisesta barfaamisesta) on toiminut Carolla parhaiten, joten sillä myös jatkamme.


9. Mitä ostit viimeksi koirallesi?

Joululahjoja. :D Ai mitä koiran inhimillistämistä, häh..?


10. Milloin koirasi on onnellisimmillaan?

Jos olen oikein Caron fiiliksiä tulkinnut, niin onnellisimmillaan se on järvessä uidessaan, vapaana luonnossa hölkötellessään, saadessaan vetää oikein luvan kanssa - Kickbikea tai meikäläisen ruhoa - niin vauhdikkaasti kuin raajat antavat myöden ja ylipäätään päästessään mukaan oman laumansa tekemisiin.


11. Onko sinulla ollut koirien lisäksi muita lemmikkejä, mitä?

Kissojahan on tunnetusti kaksi, minkä joku on saattanut huomatakin. ;) Lapsuusaikoina on ollut näiden kissojen ja koirien lisäksi kolme marsua, hamsteri, sekä akvaario kaloineen ja kotiloineen.



2 kommenttia:

  1. Tosi mielenkiintoiset vastaukset! :) Se on kyllä hyvä/paha kun jokin rotu kolahtaa oikein kunnolla. Ei oikein enää uskalla poistua mukavuusalueelta, jos se toinen rotu tai roduton ei olekaan yhtä mieluinen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoiset oli kysymykset kans. :) Hah, no joo. Monesti sillä on hirveästi vaikutusta, jos lapsuudessa on tutustunu tiettyyn rotuun tosi hyvin. Siitä tulee hyvin herkästi se The Rotu, jos vaan sattuu olemaan koiraihminen ja itelleen myöhemmin oman koiran haluaa. Ois niitä varmasti monia muitakin hyviä ellei jopa parempia, vaan minkäs teet, ku omalla kohalla se yks on vieny sydämen täysin eikä se mihkään siitä muutu. :D

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)