Tänään siinä kuuden pintaan alkoi taas mustekala vingahdella vaativaan sävyyn ja niin oli kansan noustava kuulemaan, mitä vinguttajalla oli mielessään. Valjennut aamu toi kuitenkin tullessaan jotain muuta kuin mitä kukaan taisi etukäteen suunnitella, nimittäin koiramaisen vatsataudin. Siinä sitä, kröhöm, löysää koiranruoan väristä eritettä sitten lensikin sinne sun tänne antaen kämpälle varsin herkullisen ominaistuoksun. Ihmisväellä riitti siinä siivoilun lisäksi ihmettelemistä mistä moinen pöpö oli saatu ja kuinka pirussa siitä pääsisi pikaisesti eroon ilman mitään eläinlääkärireissua.
Apea alkupäivä. Nooh, avuksi otettiin kotoisat taikatemput nimeltä viili ja raitis ulkoilma, joista jälkimmäinen on tuntunut olevan varsin hyväksi helposti sairastelevalle isäntäväellekin. Ja voi kuinka se viili maistui puhumattakaan siitä miten mieli ulkosalla auringon paistaessa sitten virkistyikin!
"Enää ei möyri masussa, jee!"
Ensin istuttiin.
Ja sitten istuttiin vähän lisää.
Sitten iski pieni hepuli...
....josta ei ollut tulla loppua millään.Tiedä sitten millainen on huomisen kisakunto, mutta ainakin toistaiseksi tilanne näyttää viilipyttymäisen tyyneltä eikä pask... ruskeat löysähköt eritteet lentele yhtään mihinkään ilmansuuntaan. Nyt on hyvä näin, sillä kakka ei ole kiva sisustusasia. Kiitokset vaan sille, joka keksi viilin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit! :)