Leppoisa perjantain aamupäivä. Sinni makoilee suuressa nojatuolissa Pätkiksen kehrätessä tyytyväisenä sängyllä, jonne se viimein, aivan ensimmäisiä kertoja sitten koiran saapumisen, on uskaltautunut ittensä oikaisemaan. Kaikki vaikuttaa olevan normaalisti, koirakin jossain toisessa huoneessa päiväunillaan.
Mutta sitten, sitten kissa aistii hyytävän vaaran. Ruumis jännittyy äärimmilleen ja korvat, ne kuulevat pienimmänkin liikkeen ja risahduksen.
Kaksi naurettavan suurta korvaa pilkottaa sängyn takaa kuin hain selkäevät konsanaan. "Deja vu!" kurmottaa Pätkis äkäisenä tajutessaan, että tällä kertaa sille ei jaettukaan takaa-ajajan roolia. Nyt ollaan puolustuskannalla. Pahin vihollinen, koira, on läsnä.
Koira perhana yrittää näköjään tosissaan iholle, eikä moinen todellakaan käy laatuun. Kissojen kanssa voidaan veljeillä, mutta koirat ovat iljettävää sakkia, joten niiden on syytä pysytellä poissa kissojen kulmilta.
Sssshhhhhhhhhh!!! RÄYH!!! Whip! Shhhhhhhh!!! MooouuuuRRRrrrr...
...RUF RUF RUF!!! GRrrrrrrrrrr... Whip! Wuh...WUH! Mäyyyyyyyyhhh..!
Ja loppuun oikein paha tuijotus matalan kurkkuäänen tehostamana. Jos nyt ei usko, jo on ihme!
Sota on tauonnut. Hetkeksi ainakin. Voittaja jäi harmillisen epäselväksi, sillä jos totta puhutaan, tylsä kolmas osapuoli puuttui röyhkeästi asioihin, jotka eivät sille millään tapaa kuuluneet. Mutta vielä koittaa päivä, jona selvyys saadaan. Päivä, jona ihmiset ovat poissa ja tanner on vapaa todelliseen reviiritaisteluun.
Eksyin tänne ensimmäistä kertaa ja olen aivan myyty. Ihana stoori ja kuvitus!
VastaaPoistahelena
Kiitos paljon kommentista! Ihan on tosiaan tämän päivän tuoretta kuvasatoa kyseessä.:)
VastaaPoistaLoistavat uhkailukuvat. Odotan jatkoa.
VastaaPoistaSitä varmasti piisaa monen osan verran!
VastaaPoistaMahtava postaus. Meillä on kissa se, joka herättää pelkoa ja kauhua. Toisissa kissoissa. :D Eilen ulkoiltiin valjaissa, kun naapurin väki tuli tupakalle ja kissat kanssa portaille. Siinä sitten ihmeteltiin puolin ja toisin, mutta kun Neko olisi halunnut tehdä lähempää tuttavuutta ja leikkiä, alkoi kunnon murina ja perääntyminen. Ja vastustajana Nekolla oli oikein kunnon täysikasvuinen kolli :D
VastaaPoistaTuo "naurettana suuret korvat"-kuva on kyllä ihan paras. :D Viidennessä kuvassa on viikset komeesti ojossa!
VastaaPoistaHUI mikä ilme kissalla :D
VastaaPoistaTommonen letkee nöyhtäpallo muuttuu pelottavaksi jos ei tykkää,näemmä.
Loistopostaus! :D Hirnuttiin Maken kanssa ittemme kipeiks, niin loistava kuvasarja! Pätkiksellä tosi hurjat ilmeet (Rico ei tiennyt miten tuollaisia ilmeitä ees tehään) ja Caron tutkakorvat ovat aivan mahtavat. :D
VastaaPoistaLaura, toi samahan oli Pätkiksen ongelma Varjon kanssa, eli vastapuoli ei todellakaan ollut yhtä kiinnostunut seuranpidosta. Se menee aina niin, että jos vastapuolta ei kiinnosta, Pätkistä kiinnostaa, ja päinvastoin. Eläinlajilla ei periaatteessa oo koskaan ollu asian kanssa mitään merkitystä, oon pistäny merkille.:p
VastaaPoista- - -
sea, koiranpennun korvat, suurinta hupia, haha.<3
- - -
Jenni L, toi katti osaa halutessaan olla hyvinkin pahapäinen...tai oikeastaanhan se kärttyilee joko Carolle tai Sinnille ihan joka päivä.:D
- - -
allu, toivottavasti ootte toipuneet jo.;D Ricosta en ois osannu kuvitella vihaista millään, niin mahtava jättilöllykkä se oli. Toisaalta monen silmin Pätkis on varmaan ihan samanlainen ja silti löytyy toi vähemmän söpökin puoli.:p
Hihii, kihertelin tuolle uhkaavat jättikorvat-kuvalle:D Voi läskiä Pätkis-parkaa, ku ei oo ennää keisarinna talosa;)
VastaaPoistaLiekö koskaan ollutkaan, luulee vaan niin.:D
VastaaPoistaTuo viimenen kuva aika täydellisesti tiivistää kissojen ja koirien eron. Kun tuota kahtoo siltä kantilta, niin tajuaa myös mainiosti, että miksi on olemassa kissa- ja koiraihmisiä; tuo sama ero nimittäin näkyy noiden ikivihoissa olevien osapuolten olemusten välillä aivan samalla tavalla!
VastaaPoistaToi voi muuten hyvinkin pitää paikkansa. Kissa- ja koiraihmiset eivät useinkaan ihan samaan mottiin keskenään sovi. Olikin hämmentävää tässä taannoin törmätä lenkillä kahteen koiranulkoiluttajaan, joista kummallakin sattui olemaan kotonaan myös yksi kissa. Toinen ulkoiluttajista vaikutti pesunkestävältä koiraihmiseltä, toinen taasen kissaihmiseltä, jolla ny vaan sattuu olemaan koira. Voit arvata kumman kanssa mulla toi juttu luisti letkeämmin.:p
VastaaPoistaMyöhäsyntyisenä kommentoin kuvahaastetta "kevättä rinnassa". Ohessa linkki Lissu-raggarin blogiin, jossa aiheeseen sopiva kirjoiutus.
VastaaPoistahttp://lissu-lissunblogi.blogspot.com/2010/03/kevatta-nisassa.html
Ei hyvänen aika tuota tokavikaa kuvaa! :D Oon käynyt repeilemässä sille nyt sen verran monta kertaa, että oli pakko jättää puumerkit. :P
VastaaPoistaLissu-possu, täytyypä vilkaista tässä piakkoin.:)
VastaaPoista- - -
Anni, vai että riittää siitä huumoria noinkin pitkäksi aikaa.:D
Teidän Pätkis on kyllä tosi komea ragdoll-tyttö!
VastaaPoistaJoo kiitos, onhan tossa kokoa ja näköä.:p
VastaaPoistaMeidän blogissa on teille tunnustus! :)
VastaaPoistaAi, kiitokset siitä!:p
VastaaPoistaHeh hee!
VastaaPoistaAivan mahtavia kirjoituksia! Minusta tuli fani heti!
Oikein hyvää toukokuun jatkoa!
Kiitos!:D Hitsit, ku meinaa olla parhaillaan turhan kiire blogailuun, mut vielä tulee uutta juttua tän kuun aikana (ehkäpä jo tällä viikolla), se on selvä se. Pitää vaan hoitaa kiirushommat pois alta ensin. Mukavaa toukokuuta sinnekin suuntaan!:)
VastaaPoistaIhana ihana kissa, mahtavat kuvat :)
VastaaPoistaKiitokset vaan!:)
VastaaPoistaSiis multa on menny tämä mieletön postaus aivan ohi! Mahtavat kuvat ja jutut, kyllä siinä piisaa elukoilla toisissaan ihmettelemistä. Ja ihmisillä :D
VastaaPoistaEi se oo häpeä olla hidas tai hajamielinen. Meikä tietää, ku oon alan asiantuntija.;D
VastaaPoistaJa voin paljastaa, että Pätkis alkaa hiljalleen saavuttaa sen tilan, jossa koiralle ei tartte murista IHAN joka hetki, ku se sattuu alle metrin päähän osumaan. Edistystä horisontissa, mut siitä lisää toiste!