Äpärä mikä äpärä

Tämä on ollut juuri sellainen päivä jollaisena ei tapahdu yhtikäs mitään oikeasti mainitsemisen arvoista. Tokihan tuolle "ei millekään mainitsemisen arvoiselle" voi silti aivan oman blogipostauksen tehdä! Siis tähän tyyliin:

Hapannaama. 

Se punoo taas jotain juonia. 

"En kuule mittää-ääää-ääää! En, en!" 

Oltiin mm. metsässä tuhoamassa paikkoja. Carolla sattui nääs olemaan tänään oikein harvinaisen teiniäpäryyspäivä mikä siis käytännössä tarkoitti sitä, että lähes kaikki mitä emäntä sanoi, piti kyseenalaistaa ja tämä tehtiin toki mahdollisimman teatraalisesti vouhotuksen ja ääntelyn säestämänä, tuli persiin alla roihuten. Voi huokaus. Lohdutin itteäni sillä, että onneksi olen "vain" koira-, en ihmisteinin huoltaja, koirat kun eivät sentään esim. haistattele ja kiroile päin huoltajiensa naamaa saati heittele erinäisillä esineillä, vaikka toisinaan äärimmäisen raivostuttavia osaavat ollakin. ;D Jokaisella kakkakikkareella on hopeareunus, vai miten se vanha sanonta nyt oikein menikään?

Tuosta videosta voitte päätellä kuinka koirateini käsittelee henkilökohtaisia kasvukipujaan. Niin siis silloin, kun ei kohdista niitä angstejaan tyhmään omistajaansa. Videossa vilahteleepi muuten uusi heijastinpanta. Tai no uusi ja uusi, se löytyi nimittäin kirpparilta. Vain 3 euroa maksoi ja on aitoa nahkaa. Kyllä nyt hämärä kakara vähintään näkyy, jos ei kuulu!

Käytiin me hiekkakentälläkin, kun oltiin tultu aivan vaivihkaa siihen tulokseen, että kestämme ehkä sittenkin vielä hetken aikaa toistemme ruttuisia naamoja. Sinne jäivät sitten ne loputkin kapinat ja eripurat, kun yksi viskoi kapulaa kuin viimeistä päivää ja toinen juoksi ittensä näännyksiin. Johan alkoivat käskytkin mennä taas perille, kun sitä virtaa siihen ylettömään pöljäilyyn ei enää riittänytkään.

"Wow, kerranki sä keksit jotain kivaa!"

"Yhtä hapan pölkky ku mun omistajakin on, pthyi..." 

"Nii TÄÄ oli se maahan-juttu?"

"Sanoiksää muka jotain? Paikka, siis mikä?" 

Jotenkin ylimielinen katse. :D 

Että joo, oli meillä kaikesta huolimatta varsin pätevä päiväretki, vaikka isoja luupäitä yhteen kolisteltiinkin ja välillä teki melkein mieli purra toista persiistä, että tajuaisi kenen tahto onkaan se kaikkein ylin tahto. Tai oltiin me periaatteessa yhdestä asiasta koko ajan tismalleen samaa mieltä ja kumpainenkin kyseistä asiaa itelleen tauotta toisteli. Se oli se päivän motto, joka kuului, että "MINÄ määrään!" ;)

PS. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. "Äpärä" on yksi Caron monista sellaisista, jo pentuaikoina ilmeisesti jonkin äärimmäisen kakaramaisen kapinapäivän perusteella keksityistä (tapaamme todeta koiran kärsivän "äpäryyskohtauksesta", jos se on epätavallisen uhmakkaalla tai riehakkaalla päällä), joten siitä myös otsikko. Tänään tuo lempinimi kuvasi saajaansa kerrassaan täydellisesti, kunnes siitä häslähepulista päästiin...