maanantai 31. lokakuuta 2011

Lihapiirakkaeläin

Miten musta tuntuu, ettei tuon koiran himo omaa ruokaansa kohtaan tule ainakaan kasvamaan täällä allekirjoittaneen äidin (joka myös laumamme elikoiden mumminakin täällä blogin puolella tunnetaan) nurkissa pyöriessämme? Jätti meinaan koiruus taas aamuruokansa täysin koskematta, mummin suureksi järkytykseksi, sillä eihän tämä tunnu uskovan millään, että maailmassa on nirsoja schäfereitä. Syyn on pakko olla siinä mitä sinne kuppiin laitetaan. Kakkaa on ruoka, joka ei maistu, pakosti on!





Niin, söisitkö ite kuivia papanoita ja muuta koiranruokaa, jos vieressä joku mässää lihapiirakkaa? Niinpä niin. Ehkä mummi onkin oikeassa ja Caron massun kuuluukin vetää uumeniinsa vain sitä mitä koiranhoito-oppaat vähiten ruokavalioksi suosittelevat. Mitä enemmän höttöä, maustetta ja suolaa se mättö sisältää, sen parempi!

Koittaa kyllä koiraparalla kurjat ajat kotona Oulussa, kun lakkaa mummin herkkuautomaatti toimimasta ja pitäisi siirtyä takaisin oikeaan koiranruokaan. Syökööt nyt kuitenkin mitä kupu vetää ja mummi tarjoilee, niinhän se tekee nimittäin emäntäkin. ;)

2 kommenttia:

  1. Kaunis korvis on syöttäjällä korvassaa killumassa.
    Eka kerta Milla kyydissä nakkarilla: Koiruus änkee etupenkille ja kuola valuu suusta. Otin palan piirakkaa ja kaavin siihen NIIN pal sinappii ku vaa pysty ja tyrkkäsin sen koiran suuhu. On pysynny sejjälkee takapenkil, eikä mitää ota maistettavaks vaik tarjottas.... Ilkeetä, mut oppi kerrasta.

    VastaaPoista
  2. Äiteen korvis on se. :)

    Voi Milla parka mitä on joutunu kokemaan. :D Ei varmana oo lihapiirakat sillä enää ensimmäisenä mielessä...

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! :)