maanantai 25. kesäkuuta 2012

Kissaneitoja heinikossa

Kerrottakoon heti alkuun niille, jotka ovat löytäneet tiensä (eli traagisesti vahingossa eksyneet) tämän blogin lukijoiksi vasta joskus viime kesän jälkeen, ettei tämä kissojen juhannusulkoiluhomma ollut mikään ex tempore -keksintö. Tämä taisi olla sarjassaan kolmas juhannus, kun katit ovat meillä asuessaan ulkoilemaan päässeet (esim. edellisen juhannuksen ulkoilujuttukin blogin arkistosta löytyy). Ja miksi juuri juhannuksena? No koska ylikansoitetulla laitakaupungillakin on aina tuolloin ihanan hiljaista verrattuna normaaliin arkeen, lähes kaikki paikalliset älämölisijät kun ovat paenneet mökeilleen elämöimään. Sinni ja Pätkis ovat sen tason herkkiksiä, että maastoutuvat kauhuissaan havaitessaan mitä tahansa liikennettä (pelkkä kävelijäkin jossain kauempana on hirmuinen kammotus) eivätkä suostu liikahtamaankaan ennen "epäilemättä murhanhimoisen vihollisen" häipymistä maisemista, sama miten yrittää rohkaista, joten juhannusulkoilun on todettu olevan niille vähiten stressaava kokemus. (Eikä Pätkiksen mainio taipumus kehitellä itelleen helpohkosti stressin laukaisema virtsatulehdus sekään liiemmin innosta kissoja kiusaamaan...)


Juhannusulkoilijat vuosimallia 2012.


Tuttuun tapaan Pätkylä oli jälleen se, joka nautti ulkoilusta Sinniä enemmän, minkä vuoksi se pääsikin peräti kahdelle eri reissulle viikonlopun aikana. Sinni jäi oikein mielellään siksi aikaa parvekkeelle aurinkoa palvomaan. Pätkiksen kanssa on kyllä hauska ulkoilla, oikea liikkuminenkin kun onnistuu eikä tarvitse olla joka hetki kaivamassa kattia jostain pensaan suojista tärisemästä kuten Sinnin kanssa joutuu. Kuvasin - kuten aiemmin kerroinkin - myös pari suht' tyhjänpäiväistä videota, jotka kuitenkin onnistuvat todistamaan, kuinka eräs sisällä laiska ja vetelä ei välttämättä ole ihan samanlainen tuolla ulkosalla... Muistakaa klikata paras videolaatu päälle tuosta playerista! 






Aika määrätietoisen vauhdikasta menoa vetelykseksi haukutulta ragdollilta, vai mitä sanotte? Kyllähän tuommoisen kanssa mielellään lenkille lähtee, jos nyt ei ihan sellaisen hikikuntoilun perään sentään haikaile. Sellaista varten on onneksi olemassa eläinlaji nimeltä "koira", joka pitää huolta hikikuntoilusta usein silloinkin, kun sellaista ei välittäisi välttämättä edes harrastaa. ;) Mutta noh, eiköhän tässä ole nyt jo löpisty tarpeeksi. Tähän perään kummiskin vielä muutamia kuvia kissojen retkestä, kuten perinteetkin jo velvoittavat. :)


Ulkoilu on edelleen aika vakavaa puuhaa.


Maastoutumisharjoituksia maatiaisittain.


Maastoutumisharjoitus parimuodostelmassa. Juu, kukaan ei huomaa.


Neiti kesäheinä on kenties vähän äkäinen?


Toinen neiti on taasen lähinnä nälissään, mutta piru, eväät jäivät kotiin!


Paremman puutteessa maistuvat joskus luomukasviksetkin.


Kylläisenä olikin hyvä jälleen maastoutua.


Pikkukisu isona kisuna.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit! :)