torstai 27. helmikuuta 2014

Ei mitään kunnioitusta

Niin paljon kuin inhoankin kakkalaatuisia kuvia ja videoita, on silti pakko sortua pari sellaista julkaisemaan, mä kun en voi teille tässä hyväksi laaduksi jälkikäteen muuttua (vai miten se sanoinkuvaamattoman ärsyttävä hokema menikään? Juu kiitos kiitos, ei tarvitse kertoa. ;) ) ja kuvausolosuhteiden valaistus oli luokkaa "tunnelmia per...änurkasta". Idea tulee varmasti silti selväksi, laadusta huolimatta.






Tätä se Caron elämä nykyään on, kun mennään tuonne toisaalle kyläilemään. Yhtä kauhua. Hirveän kamala mölisevä peto tunkee iholle milloin mistäkin ilmansuunnasta ja ellei ole alati varuillaan lattialla makoillessaan, saattaa peto jopa ryömiä aivan pokkana päältä yli. Pomppulinnana käyttää, saakeli! Kyseistä kunnianloukkausta en nyt ikäväkseni talteen asti saanut, mutta uskokaa pois, näin todellakin ajoittain tapahtuu. Voi pientä Caro-parkaa. Ei ole noilla kakaroilla enää mitään kunnioitusta vanhempiaan kohtaan, ei minkäänlaista.

PS. Ellen olisi joutunut leikkaamaan jälkimmäisen videon lopusta ihmisten höpinöitä pois, päättyisi kyseinen video siihen, kun peto alkaa pureskella mua uhmakkaasti housunlahkeesta kuin sijaistoiminnoksi sille, ettei uskaltanut tehdä samaa Carolle. Caron onni oli se. :D


6 kommenttia:

  1. Toi on hirveetä! Sun pitäis huolehtia emännän velvollisuuksistas ja pelastaa Caro tollasista tilanteista eikä vaan roikkua siellä kameran takana. Kyllä sen verran vaaralliselta näytti! Toi hirviö on kehittynyt vielä kamalammaksi kuin mitä alunperin osasin edes kuvitella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Caron ilmeestäki jo näkee, että emäntä vois joskus keskittyä aattelemaan muutaki ku hyvää materiaalia blogiin. :D Toisena päivänä eksytetään tahallaan mettään ja toisena jätetään petojen armoille, vaikka pikkuraukkaa pitäis suojella viimeseen asti kaikilta maailman pahuuksilta.

      Poista
  2. Karmea on peto, kieltämättä! Vapisen...:)

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! :)