tiistai 4. helmikuuta 2014

Kaikenlaista kasvamista

Tämän postauksen videoita katsellessa tulee kyllä viimevuotisen koneen päivityksen yhteydessä kadonnutta videoeditorisovellusta ikävä, mutta minkäs teet, kun en ole saanut aikaiseksi uuttakaan hommata ja YouTuben omalla editorilla ei kummoisia muutoksia tehdä. x) Pahoittelen siis kaikenmaailman yskimyksiä (volumet kajareista pois, ellette sydäriä kaipaa!) ja sen semmoisia puhumattakaan videoiden laadusta noin yleensä, vaan eiköhän se tästä iloksi muutu, kun ehtii videoimaan enemmän ja jopa ulkona valoisassa, wow!


Ihmettelyä.


Kevyesti epäilyttävää. :D


Oltaisko kamuja?


Niin, Caro ja Pikku-Kalle. Ne ovat nähneet jo monta kertaa, mutta edelleen Caro on hieman hämillään pienestä luppakorvaisesta otuksesta. Kovasti tuo pikkutyyppi kiinnostaa, mutta samaan aikaan jännittää, että kohta tulee tassusta, sillä niinhän se yleensä menee kotonakin, kiitos suunnilleen samankokoisen Sinnin: ensin nuuskitaan kaverin roolia esittäen ja sekunti myöhemmin viuhuukin jo sähinän säestämä tassu. Arvatkaas vaan, kasvattaako se luottamusta "ystävälliseen" vastapuoleen. ;) Perhanan Sinni! Olisi pitänyt tehdä siitä rukkaset jo heti ekalla kerralla, kun koiraparan meni ja pelästytti... Ei ole Leevin vaikuttavia koirankäsittelytaitoja kummallakaan kissoistamme, ei. Samaa ketkuilua Caro odottaa sitten Kallenkin tekevän, kokemuksia pienistä kavereista kun on todella vähän ja niiden vähäistenkin joukossa kaikkia "vihaava" mäyris Roosa. ;)

Vaatii siis useamman kyläreissun ennen kuin Caro oppii luottamaan, ettei Kalle olekaan koostaan huolimatta antamassa köniin heti, kun iso tyyppi laskee omaa suojaustaan, mutta vielä se uskoo, olen kuulkaas varma siitä. Jos otukset saisivat elää yhteistä arkea nähden toisiaan aamusta iltaan, olisivat ne toistensa tuntemisessa rutkasti pidemmällä, selvähän se on. Kalle on äärimmäisen sosiaalinen ja iloinen vipeltäjä, mikä auttaa myös Caroa rentoutumaan ja uskomaan, että jotkut tyypit ovat ihan OIKEASTI kivoja eivätkä elä suunnitellen jotain p*skahalvauksen aiheuttavaa yllätyshyökkäystä. :D 

Elämme kyllä jänniä ja ennen kaikkea kasvattavia aikoja, ei voi muuta sanoa!



8 kommenttia:

  1. Ihanat kaverukset! Toivottavasti Caro huomaa pian, ettei Kallesta ole mitään vaaraa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomaa se varmasti, ku näkee useammin ja etenki, ku Kalle tosta kasvaa ja sen kanssa uskaltaa kunnolla leikkiä. Carolla on sen verran villi leikkityyli, että pitää vielä rajottaa turhaa innostumista, kokoero ku on nii hurja. :)

      Poista
  2. Mikäli luottaisin seefferin älyllisiin lahjoihin, niin väittäisin, että kyllä se kissan ja koiranpennun toisistaan erottaa jo ihan hajusta. =D Mutta, oma seefferini tuntien, en väitä =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiiiiivan! :D Mä en luota noitten älyyn kovinkaan vahvasti, sama mistä asiasta on kyse. ;)

      Poista
  3. Voi huokaus en kestä, Kalle on ihan kuin Ässä pienenä! Samanlainen kömpelö lurppakorva. Hyvähän se on, että Caro osaa ottaa iisisti pennun kanssa ;) Kohta ne jo kirmaa metsässä rinta rinnan! On niin ihanaa katsella näitä videoita ja miettiä, kohta, kohta mullakin on..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oottelen innolla sitä aikaa, ku noi voi ulkoilla yhessä ja hengailla keskenään ilman erityistarkkailua, vaikka onhan toi pentuikä omalla tavallaan aikaa, jonka toivois kestävän pitkään - etenki, ku ite ei tarvi olla niitä pissoja kovinkaan usein lattialta siivoamassa. ;) Vaan oishan se oma pentu kiva, mutta ei, ei vielä meille. Oon silti kateellinen kaikille, joilla se pentu jo on tai on tuloillaan, mur...

      Poista
  4. TAAS?!?!?!?!?!?!
    Hmph. Ilmoittele kun se on kasvanut.

    * replay, replay!! *

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! :)