torstai 8. toukokuuta 2014

Springer

Ihmisen, jolla on hyvin pitkälti samantasoinen tasapainoaisti kuin kananmunalla ja pyöräilyä se harrastaa alle 10 kertaa vuodessa, olisi pitänyt ymmärtää omat rajoitteensa törmätessään kirpparilla iskemättömässä paketissa kimaltaneeseen vermeeseen nimeltä Springer. Niin, "olisi pitänyt", mutta sehän toki olisi vaatinut, että kyseiseltä henkilöltä löytyisi myös aivot. Vaan kun ei löydy, ei. Löytämisen riemuhan se taas kerran meni ja sokaisi, kyseessä kun oli tosiaan ihan se aito Springer eikä mikään halpakopio ja hintaa vain 20 euroa! Mukaanhan se lähti. 





Koska tämä iloinen ostostapahtuma suoritettiin Kokkolassa ja tässä on sen jälkeen ollut mökkeilyä, vappua ja kaikenmoista muutakin hässäkkää ohjelmistossa lukuisista sadepäivistä ja muista tekosyistä puhumattakaan, päästiin testailemaan kapinetta ensi kertaa vasta tällä viikolla. Jos nimi "Springer" tai "springeri" (näitä termejä käytetään yleisesti myös niistä ei-aidoista vastaavista) ei sano jollekin lukijalle yhtikäs mitään, niin lyhyesti tiivistäen kyseessä on polkupyörään kiinnitettävä vieterisysteemi, jonka avulla juoksutetaan koiraa. Oletusarvoisesti koira kiinnitetään vieteriin narulla, jonka toisessa päässä on eräänlainen muovinen eri vahvuisista rinkuloista koostuva paniikkilukkosysteemi: jos koiruus onnistuu juoksemaan vaikkapa lyhtypylvään väärältä puolelta, rinkula katkeaa vapauttaen koiran sen sijaan, että tapahtuisi jäätävä äkkipysähdys. Toivottavasti emme pääse koskaan livenä tämän systeemin toimivuutta testaamaan, koska siitä saattaisi seurata ruumiita. ;)







Anyways, tässä päivänä eräänä nappasin mukaani sekä koiran että uskomatonta sporttisuutta huokuvan vaihteettoman Biltema-mummopyöräni, ja hurauttelin yhden testipaikaksi soveltuvan metsätien päähän. Koira oli tuttuun tapaansa sekaisin onnesta päästyään metsään, mutta samaa ei voinut sanoa omistajasta, joka kauhusta kankeana mulkoili vuoroin pyörää, vuoroin koiraa ja varsinkin sitä irtokivien kuorruttamaa tietä, joka oikein kutsui lentämään turvalleen. Itsesuojeluvaisto voitti ja soitellen sotaan lähtemisen sijaan päädyttiin tekemään sellainen neljän kilsan pyörälenkki koiran kirmatessa vapaana ja emännän muistellessa miten sillä munamankelilla oikein ajettinkaan. Liikuntaahan se oli sekin - ainakin koiralle, hah!

Palattuamme takaisin autolle oli aika koittaa, kuinka otus suhtautuu Springeriin ja ylipäätään pyörän vierellä kulkemiseen. Välttääksemme sairaalareissun suoritimme kokeilun ihan vaan pyörää talutellen. Ja hyvinhän tuo meni! Ensialkuun oli havaittavissa nojautumista pyörästä poispäin ja yrityksiä karata takakautta toiselle puolelle pyörää meikäläisen luo, minkä seurauksena Springerin tanko liukui hippusen verran takaviistoon (täytyy tutkia pystyykö vermettä kiristämään vielä tiukemmalle ilman mitään liimaamisia), mutta jo parin minuutin kuluttua ensiaskelista homma näytti tältä:




Ei pöllömpää ainakaan omasta mielestäni. :) Käveltiin sitten jonkin aikaa tietä pitkin edestakaisin harjoitellen myös pyörän vieressä rauhassa istumista (tyyppi kun meinasi istahtaa aina niin kauas, että pyörä oli horjahtaa perässä mukkelismakkelis), kunnes oli aika vapauttaa koekaniini ja heittää sen kanssa vielä pieni parin kilsan metsälenkki ilman mitään mukana raahattavia kapistuksia.

Mikäpäs on fiilis näin yhden testikerran perusteella? Sellainen, että kapine on oikein pätevän oloinen, mutta ite tarvitsen vielä moooonen kilometrin verran pyöräilyä ennen kuin uskallan edes kuvitella pyöräileväni koira Springeriin kiinnitettynä, mutta se tuskin koiraa haittaa, että saa juosta vapaana ja ylipäätään edetä vähän sutjakammin kuin normaalisti emännän löntystellessä kävellen perässä. Toivoa sopii, että pääsemme kokeilemaan ihan oikeaakin "springeripyöräilyä" vielä tämän kuun aikana. Lupaan raportoida blogiin kyseisestä ensiajelusta, mikäli siis selviän/selviämme siitä ylipäätään hengissä. :D


6 kommenttia:

  1. Oho, tuohan on kätevää jos saat homman toimimaan. Hieno alku ainakin, hyvin käveli tahdissa. Kerro tosiaan miten edistyy ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrotaan! Tän homman edistyminen on tosiaan ihan omasta uskalluksesta kiinni, Caro ku lähtee tunnetusti innolla mukaan mihin vaan. :)

      Poista
  2. Jos sattuu käymään niin hassusti, ettet tykkääkään pyöräillä koira kiinni springerissä, voit ilmoittaa minulle niin ostan härpättimen sulta pois. Mutta todennäköisesti hurahdatte täysin ja seuraava askel onkin se, että Caro on sulla vyössä kiinni ja vetää pyörää. :) Oman ja koiran tassujen mukavuuden vuoksi suosittelen muuten etsimään sellaisen metsätien (tai lenkkipolun), jossa ei ole kovin karkeaa eikä varsinkaan irtonaista soraa. Muutaman metsäteillä suoritetun pyöränvetolenkin jälkeen totesin, että kaikista paras alusta on sellainen melko kova ja ennenkaikkea tasainen lenkkipolku - mahdollisten muiden ulkoilijoiden takia vain ko. väylillä pitää valita sellainen pyöräilyaika, etteivät ihan kaikki fiffin ulkoiluttajat osu samaan aikaan samalle reitille (ainakin jos koira vetää pyörää ja mieluiten tekee sen kiitolaukalla). Springerin kanssa voisin kuvitella ulkoiluttavani Tuiskua jopa kävelytiellä keskellä päivää, tietenkin ravissa eikä asfaltilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että kyllä tolle käyttöä tulee, ku olin jo niin pitkään miettiny, että pitäis hommata ja opetella sen kanssa liikkumaan. :) Tiiä sitte uskallanko siihen varsinaiseen vetämishommaan lähteä, koska ton pyörän kanssa on huterampi olo mitä oli esim. Kickbiken kanssa, ku semmosta viime keväänä lainattiin ja koitettiin (vetovyön ja muiden vetovermeiden kanssa eli ihan tosiaan vetomielessä silloin mentiin). Kickbikessa on vähemmän liikkuvia osia ja saa nopeammin jalat maahan, jos tulee tarvetta. Se on tärkeetä mun kaltaselle helposti omiin jalkoihinsa sotkeutuvalle köpölle. :p

      Ja ihan totta puhut tosta alustasta. Tutkimukset jatkuu sen suhteen mistä löydettäis paras pyöräilymaasto, koska toi testipaikka ei ollu kovin hyvä (tai oli siellä osan matkaa hyvääkin alustaa, muttei tarpeeks pitkälti) ja asfaltille me ei lähetä tod.näk. ollenkaan, eli pehmeempää sen pitää olla - ja rauhallinen paikka muutenki eli ei muita liikkujia. Ois meillä tuolla lähistöllä hyvät kuntopolut, vaan kohtalaisen vilkkautensa takia pitäis valita meille ei-ominainen lenkkeilyaika ja se vähän jo pelkkänä ajatuksenaki närästää. Saa nähä. Jotain keksitään kyllä. Metsäteitä täältä löytyy onneks paljon eli ei auta ku koittaa löytää se sopiva. :) Yks potentiaalinen paikka onkin jo mielessä, ku tää sadekausi vaan loppuis ja lakkais kiusaamasta...

      Poista
  3. Meilläkin oli tuommonen vekotin ja opetin koiran pyörän vierelle myös taluttaen pyörää ensin, kuten sinäkin. Kun vihdoin päästiin pyörälenkille metsäiselle hiekkatielle, tiesi koirakin mikä siinä hommassa oli se juju. Ai että se oli mukavaa, kunnes: mä taisin nähdä sen oravan ensin ja ehdin valmistella koiraa sanomalla "Nops, ei ota. Ei ota. Jätä. Ohi.", mutta koiran ryhti kasvoi, korvat suuntautuivat kurren suuntaan ja se oli menoa sit.

    Aurinkoisia ulkoilupäiviä!

    Tuore lukijasi
    Emmi S
    emmiinks.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kuulostaa kohtalokkaalta tapaukselta. :p Noihan ne itteäki jänskättää, noi yllättävät sattumukset. Pitää vuorautua varuilta kuplamuoviin...

      Aurinkoisista ulkoilupäivistä saadaan tänäänki vaan haaveilla, mut toivottavasti ees teillä on siellä semmosia. Tervetuloa lukijaksi! :)

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)