tiistai 19. kesäkuuta 2012

Canicrossia?

Hulluksi on tultu, sillä nyt on kyllä iskenyt melkoinen himo pururadalle (saako sanoa pururata, jos rata on hiekkainen? En osaa käyttää termiä kuntopolku...) pyrähtelemään ja kuntoa kohottamaan. Lähdemme aina matkaan sillä mielellä, että juoksennellaan vain vähän (ihan kuin me kamalan usein juostaisiin paljonkin, tällä perässä vedettävän säälittävällä kunnolla. ;) ) ja kävellään tosi reippaasti loput eli suurin osa matkasta, joka yleensä on sellaista seitsemän kilometrin luokkaa. Muutamana päivänä ollaan poikettu radalta, jotta otus on saanut olla vähän vapaanakin, joten mitenkään orjallisesti me ei tiettyä reittiä noudateta. Äkkiä menee ilo koko hommasta, jos liikaa pingotetaan.

Muistoksi matkoiltamme on kertynyt vain pari suttuista kännykamerakuvaa, joista vauhdin hurmaa saa hakea suurennuslasin kanssa eikä siltikään sitä löydä, liikkeelläolokuvissa kun ainoastaan köpötellään kuvaajan yrittäessä kaikkensa, ettei kompastuisi lenkkareihinsa. :D Käytössä oleva välineistömme näkyy kuvissa hyvin kyseenalaisesti, mutta aika kyseenalainenhan se koko välineistökin on.


Ensinnäkin meillä on (julkiselle pururadalle ajateltuna) turhan pitkä kangastalutin tuossa joustoköyden ja valjaiden välissä, vaan kun ei tähän hätään ole parempaakaan "välikappaletta", niin sillä nyt on mentävä. Talutinta tarvitsen myös niihin tilanteisiin, kun vastaan osuu toisia koiria, Caro kun ei edelleenkään osaa viilipyttymäisen välinpitämättömästi mokomiin ilmestyksiin suhtautua. Hämmentävän harvoin olemme kyllä koirakoita tuolla kohdanneet (kahdesti?), mutta sehän sopii meille. Muutoinkin pururata on ihanan helppo lenkkipaikka verrattuna lähiöömme, jossa muistot toisista koirista tuoksuvat ihan joka tolpan ja pensaan juurella, parin metrin välein (huoh...), mikä ei ihmeemmin helpota nuoren ja viriilin jästipääuroksen kanssa lenkkeilyä, eh. Koko ajan on tytöt mielessä, hiivatti soikoon. Niin, mutta palataksemme asiaan... Pururadalla ohitamme lenkkeilijät ja pyöräilijät yleensä joko ilman mitään toimenpiteitä reunaan-käskyä lukuun ottamatta taikka sitten kohteliaisuussyistä hieman lyhennetymmällä hihnalla. Se vähän riippuu siitä millaista sakkia on tulossa vastaan ja onko koiruus osoittanut sinä päivänä suurempaa mielenkiintoa (eli halua mennä moikkaamaan ja nuuskimaan, mikä on meillä ankarasti kiellettyä) vastaantulijoita kohtaan. Joskus on, mutta useimmiten homma menee kaavalla "kah, joku sauvakävelijä? Menisköhän vähän haist...kah, pensas! Tyttöhaju! IIIK!!! TONNE!!! ->". Että niin, tietyissä tilanteissa se poikakoiran viriili hajuaisti on ihan hyväkin juttu. ;)

Oikeat vetovaljaatkin täytyisi (kai?) hamassa tulevaisuudessa hankkia, mutta nuo Hurtan "tavalliset" Y-valjaat tuntuvat toimivan ainakin toistaiseksi ilman mitään valittamisen aiheita. Laitan parempaa kuvaa kaikista systeemeistä joskus, kun on kunnon kamera matkassa tai sitten kuvaan nuo ihan kotosalla. Ans kahtoo ny.


Tagitan nämä vetohenkiset hommat canicross-tagin alle, vaikka välineistö on mitä on eikä missään nimessä täytä ns. virallisia kriteereitä. Jos on kuitenkin vetohaluinen koira ja juoksuvyöstään joustavalla välikappaleella koiraan kytketty köntys, jota koiran omistajaksikin toisinaan kutsutaan, niin eikös se sellainen osu kuitenkin tarpeeksi lähelle sitä canicrossia? :p Ei tässä vieläkään mitään kilpailu-uraa havitella, vaan uutta yhteistä harrastusta, kaikkea muuta kuin vakavissaan muuhun kuin liikunnan riemuun tähdäten. Niin ja emännän kunnon kohotukseen myös, koiralla kun ei mitään kunto-ongelmia ole nyt, kun se koko kevään vaivannut mystinen jalkavaivakin on ilmeisesti muisto vain (nyt koputetaan sitä puuta. Lujaa ja hartaasti...). 


Ja onpahan taas lisää pähkäiltävää, kun pitää yrittää opettaa otus ymmärtämään, mitä meinaavat sanat "oikea" ja "vasen" (tosin pururadalla noita harvemmin edes tarvitaan). "Veto"-käskykin on aika turha ainakin lenkin alkuvaiheessa: eipä tarvitse emännän ottaa kuin se kaksi juoksuaskelta ja johan viedään "pässiä narussa" kuin viimeistä päivää. :D Ei siinä pahemmin yllyttää tarvitse. Joskus penikkana kaikki säälittävät juoksuyrityksemme päättyivät armottomaan hyppimiseen (niin siis koiran osalta. Ihminen keskittyi olemaan lähinnä vihainen ja turhautunut...), mutta selvästikin ikää tekee jo tehtävänsä tuonkin kakaran korvien välissä, vaikkei sitä aina arvaisi, kun katsoo tyyppiä pyörimässä riemusta kiljuen jossain mutaojassa. ;)

8 kommenttia:

  1. Onko toi sun joustohihna kokonaan joustava? Mie hain täältä lemmikkiliikkeestä sellaisen remmin, jossa on alussa n. 50 cm joustoa ja loput 150 cm normaalia remmiä. Mies tykkää juoksuttaa sillä koiraa pyörällä, normilenkillä ei kuulemma toimi yhtä hyvin hänen mielestään. ( Mie käytän pyörän kans springeriä, muuten oltais kierossa koira, minä, pyörä ja vastaantulevat koiranulkoiluttajat .. Akulla on vähän samaa vikaa ku Carolla ettei osaa suhtautua välinpitämättömästi vielä muihin koiriin )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joustavaa osuutta on vaan toi erillinen vaalea "köydenpätkä" (ite väkerretty joskus, mut en tiiä sen tarkemmin, ku ei oo mun tekemä), eli musta osuus on ihan normaalia kangastalutushihnaa. Kahesta osasta toi viritys siis koostuu ja erikseen on sitte vielä vetovyö, johon toi joustopätkä on kiinnitetty lukolla (eli ei semmosella koukulla, niiku "virallisissa" välineissä pitäis olla). Aika lähelle samaa pituutta on toi meiänki kokonaisuus, mitä teillä, mut sais mun makuuni olla lyhempi, ku tommosesta virityksestä on vaikeempi muuntaa äkkiä hyvin toimivaa talutushihnaa, jos semmosta tarvii. Onnistuu kyllä, mut ei oo kauheen käytännöllistä tai vaivatonta. :p

      Springeriä tai ylipäätään koko pyörää en ite uskalla ees koiran kanssa kokeilla (no ok, kerran oon kokeillu rauhallisella hiekkakentällä. Siitä on muistaakseni postauski tullu tänne tehtyä viime kesänä), hyvä ku pysyn pyörän kanssa pystyssä yksinänikään. :D Ennemmin opettelen juoksemaan kunnolla.

      Poista
  2. Pakko kommentoida tuota kohtaa "oikeat vetovaljaat": huskyvaljaat on ehkä sata kertaa paremmat kuin perus y-valjaat. Nimimerkillä kokeiltu molempia ja y-valjaita käytetään enää jäljestäessä. Huskyvaljaissa koira ei pääse tekemään sellaisia ihmisen selän surmaksi tarkoitettuja äkkinykäisyjä, eikä myöskään pääse niin voimakkaasti vetämään sivussa - meillä kun saa vetolenkilläkin mennä ojan pohjalle haistelemaan, paitsi silloin kun päätän juosta ja hihkaisen veto. Sitten ei pysähdytä ennen kävellään-käskyä. :)

    Hihna meillä on 150cm kokonaisuudessaan ja siitä 50cm ihmisen puoleisesta päästä on joustoa, joka antaa venytettynä 70cm lisää mittaa. Tuo on mun mielestä hyvä pituus, koiran saa helposti haltuun, kun tulee toinen koira vastaan. Pyöräillessä mulla on koiran puoleiseen päähän ihan kestävästä narusta tehty jatkopala.

    Mutta kuten aiemminkin olen maininnut, teen meidänkin blogiin postauksen vetovarusteista heti kun saan kaverin mukaan lenkille ottamaan valokuvia tositoimissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En epäile yhtään eli aivan varmasti ovat. :p En vaan kehtaa hommata moisia ennen kuin oon varma, että niille on sitte kans varmasti tarvetta, tarpeeksi. Sama pätee vyöhönkin, eli nykyistä parempi varmasti tarvitaan jossain vaiheessa. Ei Carokaan saa ojiin saakka niissä valjaissaan hyppiä kesken matkan, mut meillä on tähän mennessä riittäny ihan vaan sanallinen kielto, jos tyyppi on suunnitellu ojaan menoa eikä lupaa moiseen oo.

      Kuulostaa hyvän pituiselta toi teiän hihna (ja muutenkin kätevältä systeemiltä). Meillä taitaa jo se lyhin talutushihna olla yksistään ton mittainen. :(

      Poista
  3. Asiallisemmat vehkeet teillä on kuin meillä! Täällä käytetään ihan tavallista hihnaa ilman mitään joustokappaleita ja se perässä vedettävä pitää sitä ihan kädessään. :D No joo, lähinnä tässä vasta harjoitellaan, että mitä se hölkkä / juoksu on, kun ei ole kauankaan, kun koiran mielestä se oli vielä omistajaa vasten hyppimistä. Mutta niin se on vain tuonkin pieneen päähän viimein iskostunut, että kun se takana tuleva ottaa juoksuaskelia, niin se ei suinkaan tarkoita hyppimistä vaan eteenpäin jolkottelua. :P Täälläkään ei turhia pingoteta vaan tarkoitus on saada vain vähän vaihtelua ulkoilurepertuaariin. Pyörää en ole uskaltanut vielä kokeilla, niin monia vaaratilanteita on tullut jo muiden koiraa pyörällä juoksuttavien kanssa. :S

    Tämänpäiväinen yhdistetty reipas kävely + juoksupyrähdys -lenkkikin meni oikein hienosti, että pitää kait se kohta alkaa katsella asianmukaisia varusteita ja opetella käskysanoja. Hauskaa ja palkitsevaa hommaa, etenkin kun huomaa itsekin kehittyvänsä ja jaksavansa juosta pidempään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koitin ite pelkän hihnan kanssa juoksemista toissapäivänä luultuani ensin, ettei mennä pururadalle ja sitten löydettiin sieltä ittemme kummiskin (hups...), ja se oli aika kamalaa touhua, joten loppui hyvin lyhyeen, hah! Äkkiä muistui mieleen, miksei kannata, ainakaan siis tommosen mielellään kovaa juoksevan ja vetävän koiran kanssa. Eri juttu, jos otus juoksis vetämättä vierellä, tietty, mut ite jotenkin tykkään, ku koiralta saa vetoapua sitä halutessaan. Ja ku tavoitteena on omankin kunnon kohotus, se vetoapu on äärimmäisen kätevä ja kunnonkehitystä tukeva juttu, ku tulee usein juostua "vielä vähän lisää" ihan vain siksi, ku näkee miten kovasti koira hommasta tykkää. :)

      Jep, ihan samalta kuulostaa teillä ku meilläkin, eli hitaasti hyvä tulee eikä oo mitkään liian suuret tavoitteet mielessä. Silleen pysyy ainakin meikäläisen motivaatiokin parhaiten yllä. Ja koiraa ny ei tartte paljoa motivoida sama mitä mä liikuntamuodoksi sille/meille suunnittelen. :p Parempia varusteitakin voi hommata sitten sitä mukaa, ku alkaa tuntua, että "ei perhana, ei näistä nykysistä oo kyl yhtään mihkään!" :D Koko ajan tässä tulee silti silmäiltyä ja vertailtua mitä kaikkea ois tarjolla, etenkin hyväkuntoisena 2nd handina...

      Poista
  4. Ai niin.. meillä on kaikki Hurtan valjaat jääny sen myötä ku hankin nämä: http://www.petpost.fi/eshop/categories/2501/ . Meillä valjaat ovat army-kuosissa kahdella sivurenkaalla, näistä on hieman toisenlainen versio olemassa. Superhyvät, luikeron päällä on vielä varmistettu valjaiden pysyvyys rintapehmusteella + remmillä, joka on kiinni sekä pannassa että valjaiden sivurenkaassa. Tää luikero ku osaa irrottaa valjaat parilla jalanliikkeellä :s

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo pahan näköset tai oloset noikaan. :) Vaikuttaisivat malliltaan tukevilta ja etteivät helpolla päältä pois lipsahtais. Carohan kans kerran nuorempana onnistu luikahtamaan valjaista, jotka ei olleet Y-mallia, vaan sitä toista vielä perinteisempää mallia, josta en ny muista tarkkaa nimitystä (jos sillä mitään erityistä nimeä onkaan). Ihan vaan peruutti lenkillä aika äkäsesti ja niin vaan luiskahti valjaat pään yli pois, joten enää ei meille sen mallin valjaita tuu. :p

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)