torstai 7. maaliskuuta 2013

Ihanan kamala myrsky

Oulussa satoi eilen vähän lunta. Ehkä tiesittekin jo, jos uutisia yhtään seurailitte. :p Sillä välin, kun iso osa paikallisista asukkaista vietti iltapäiväänsä kiroten säätä ja ajellen peltikolareita - mikä muuten sinällään on aika hämmästyttävää, mä kun paikallisten aiempien puheiden perusteella olen luullut, että ne on vaan ne mystiset sirkushahmot, "etelän pellet", jotka ei osaa "normaalissa talvikelissä" (lumimyräkässä) ajella, hih! -, me Caron kanssa metsälenkkeiltiin. Kaksi ja puoli tuntia eli aika normisetti, jos nyt jotakuta kiinnostaa.


Pönökki ja "keväinen" luonto.


Kyllähän siinä vähän hihitytti tarpoa pitkin niitä muhevalla lumella kuorrutettuja polkuja, kun aiemmin viikolla kaikkialla parveilleista hiihtolomalaisista ei näkynyt enää vilaustakaan ja keväisen linnunlaulun sijaan horisontissa liversivät lukuisat piipaa-autot (joskaan niissä piipaa-autoissa ei sinällään mitään hauskaa koskaan ole, mutta huvitti silti se homman kohtalaisen epäkeväinen kokonaiskuva, hyi mua...). 

Vaikka sitä lunta nyt ihan pätevää vauhtia satelikin, muuttui homma oikeasti nihkeäksi vasta siinä vaiheessa loppumatkaa, kun saavutimme suuren aukion ja ihanaakin ihanampi jäätihkusade iski viivasuorana piiskaten päin pläsiä. Juuri sitähän me siinä lumessa tarpomisesta väsyneinä vielä kaivattiinkin, että kiitos vaan! :D Caro intoutui oikein kieltään mukeltamaan ja naamaansa tassuillaan kaapimaan, sen verran velmulta moinen yllätyshyökkäys senkin turpavärkissä tuntui. Mutta kunnialla kotiin selvittiin ja tänään meille paistaakin jälleen aurinko. Päivän ohjelmana meillä on tapaaminen Nanan kanssa, joten perästä kuuluu, tuttuun tapaan. :)


Jotain täällä satelee.


Noh, aivan sama!


Mmmmmoi sullekkii!


Häntä pystyssä lumimaailmaan.


Pitäis vissiin seurata perässä.


Kun ei polun pieni lumipeite riitä, suunnataan ojaan rämpimään. :D


Tätä luonnon kauneutta ne sisällä nysvänneet eivät nähneetkään...


Naatitaan, naatitaan!


Koskematon lumi kaipasi kosketusta.


Ja sitähän se totisesti sai!


Asenne ratkaisee. :D


Hiljainen hetki (juuri ennen sitä kuuluisaa jäätihkuhyökkäystä).



8 kommenttia:

  1. Näenkö väärin, vai onko tokavikassa kuvassa harvinainen saksanpaimenorava? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa muuten hyvinki olla, totta! :O Se selittäis myös kyseisen eliön lähes sairaalloisen kiinnostuksen käpyihin.

      Poista
  2. Mikä talvikoira! Toinen niin nauttii lumesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumi, veden korvike. Ja tavallaan yks ja sama asia. :)

      Poista
  3. 2½h lenkki, hui :D Kuulostaa ihan hullulta kun omat maksimilenkit on olleet sitä tunnin luokkaa :D Eipä täällä kyllä olekaan mitään reittejäkään johon menisi noin kauan :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meiän maksimilenkit on jotain 4h, mut ei oo hetkeen semmosia menty. :p Kolme tuntia menee käytännössä aina, jos on kaverikoira mukana ja monesti kahestaanki, ku ollaan. Me vähän tykätään tosta ulkona olemisesta, vissiin. :D Ja onhan se selvä, että lenkkimaasto vaikuttaa siihen, miten kauan ulkona jaksaa pyöriä. En mäkään esim. missään kävelyteillä jaksais tommosia aikoja.

      Poista
  4. HEII! Asutteko te Oulussa!! Hirveesti oon teitä aina seuraillu täältä, mutta nyt vasta tajusin että mehän asutaan (vielä hetki) samassa kaupungissa! :D

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! :)