Ällöjä videoita ja käytöstapojen opettelua

Saatoin käydä taas tuossa eilen vähän kyläilemässä ja Kallea lällyttelemässä aivan kuin se kamala pentukuume ei olisi jo toissapäiväisestä reissusta tarttunut. ;) Vastassa oli muuten tällä kertaa täysin eri kaveri kuin edellisenä päivänä: toki tyyppi nukkui edelleen aika paljon, mutta huomattavasti ekaa päivää aktiivisemmin se myös leikki ja otti kontaktia muihin paikallisiin nisäkkäisiin. Kissan nenää tuli lipaistua, isoja poikiakin nuuskittua ja syliinkin iski kova hinku aina silloin tällöin torkkuja ottamaan. Ja se häntä! Voi että siinä riittääkin virtaa! 

Caron pönttö se vaan meni ja säikäytti penikan kertaalleen ylilähentelevällä olemuksellaan ja erityisesti jättimäisellä tassullaan, jota piti turhan reteästi pienen suuntaan ojennella samalla kun hönki niskaan. En kyllä erityisemmin arvostanut kyseistä tapausta, sillä juuri noita ääliömäisyyksiä olisi vähän niin kuin tarkoitus välttää, vaan pakosti noita kai sattuu, noita säikähdyksiä, vaikka kuinka pyrkisi tutustumisia valvomaan ja rajoittamaan. Onneksi kukaan ei sentään syönyt ketään, joten eiköhän se kaveruus siitä lähde paremmaksi jalostumaan, kun näkevät useammin ja Carokin hoksaa, että ne tassut on pidettävä kurissa ihan joka kerta, ei vain joka toinen. x) Uuttahan tuo pennun kanssa kaveeraaminen on sillekin, aika harva (eikä muistaakseni yksikään tuttu muuta kuin aivan ohimennen kylillä törmätessä) kun on uskaltanut varta vasten pientä pentuaan ison häslän nenän eteen tuoda, joten on kiva päästä kehittämään tätäkin elämän osa-aluetta kaikessa rauhassa paikassa, jossa koirakokemusta myös tästä pentuihin totuttamisesta piisaa. :) Hitaasti hyvä tulee.