Ensin hyvät uutiset: vietettiin tänään Caron kanssa messevät kolme ja puoli tuntia siellä jo aiemmin esitellyssä suuressa lähimetsässä ja sää oli mitä parhain: aurinko paistoi lähes tauotta ja lämpöasteet kipusivat jo lähes viileähkön kesäpäivän tasolle, +13 asteeseen. Ei paha!
Sitten ne huonot uutiset: eräs vähän innostui ja otti reissun aikana vaatimattomat 453 valokuvaa + 4 videotallennetta, eli ei toivoakaan, että niistä mitään järkevän kokoista postausta voisi kyhäillä, valinnanvaraa kuvissa kun on aivan liikaa enkä millään raaskisi julkaista vain ihan muutamia otoksia ja heittää loppuja kuvia hukkaan. :p Niinpä joudutte katselemaan lauantain kuvat vähintään kahdessa osassa ja tämä olkoon niistä osista se ensimmäinen.
Metsästä löytyi taas keppiä jos minkälaista ja sekös vasta hauskaa tuon keppihullun koiran mielestä oli.
Omasta mielestäni jokusen kepin ja puunkarahkan olisi voinut jättää huomiotta tai vähintäänkin hieman kauemmas allekirjoittaneen raajoista...
Esimerkiksi tästä kuvassa näkyvästä "pikkuruisesta tikusta" sain näpsäkästi leveän edelleen punoittavan naarmun ranteeseeni ja eräs toinen keppi tökkäisi pienen reiän housunlahkeeseeni. Ai että arvostin. Kovaan ääneen.
Osa kepeistä tuotiin luokseni hieman rauhanomaisemmin elkein, ilman ihmisuhreja. Tässä siitä yksi todiste, ellette muuten usko.
Sitten tietysti piti myös kaivaa erinäisiä monttuja. Mitä lähempänä meikäläisen kumppareita ja mitä pidemmälle märkä multa lensi, sen parempi. Ilmeisesti.
Välillä Carolle riitti onneksi pelkkä maisemien pällistely tai hitaasti edenneen ja välillä kalliolle aurinkoa palvomaan istahdelleen ihmislaiskiaisen odottelu.
Siitä Caro kyllä ansaitsee ison peukun, että vaikka se mielellään lähitienoita omine nokkineen nuuskii ja tutkailee, ei sen kanssa tarvitse koskaan pelätä, ettei otus tulisi retkiltään takaisin tai uskoisi sanaa, kun sitä takaisin huudellaan. Huoletta voi siis poikaa vapaana juoksutella ja se on äärimmäisen hyvä juttu se.
Kovin tärkeää on siis, että lauma pysyy kasassa eikä sitä oman onnensa nojaan jätetä. Onhan se nyt aivan selvä juttu, ettemme me ihmiset ilman Caron huolenpitoa tuolla maailmalla pärjäisi. ;)
Jatkuu...
Voi miten ihana metsä sulla missä kävellä=) Just tänään kirosin kun mulla ei ole mitään metsää lähellä mihin pääsisi koiraa juoksuttamaan irti:( Kesällä sit pääsee tonne vähän kauemmaksi mutta sielläkin käy niin paljon muita ihmisiä koirien kanssa että koko ajan saa pelätä milloin joku tulee vastaan. vaikka ei Javi mitään teekkään mutta muut ihmiset tuskin tykkää kun dobermannin näköinen koira juoksee täysiä luokse:D
VastaaPoistaNäissä kuvissahan oli jo ihan kevään meininki !
VastaaPoistaEija-h, toi on tosiaan aivan mielettömän ihana paikka, paljon mäkiä & ovelia monttuja ja niin paljon lääniä, että varmasti löytyy omaa rauhaa.:) Mua harmittaa suuresti, että vaikka me asutaan Oulussa lähellä isoa metsää, on siellä aivan liikaa vilinää ja muutenkin paljon tylsempi maisema eli ei se oo ollenkaan sama asia ku toi Lahen metsä. Ja se on ihan tosi, että vaikka ois kuinka kiltti koira, nii eihän semmosta kehtaa vapaana pitää ja muita säikytellä, jos jatkuvasti tulee muuta porukkaa vastaan eivätkä kaikki tosiaan osaa vapaana juoksevia koiria arvostaa.:p
VastaaPoista- - -
Noora Häkkinen, niin on. Kovasti on jo lumi tuolla sulanut monin paikoin. Kesä tulee, jee! <3
Kuvien valinta kaikista niistä mitä tulee aina otettuu, on ihan sairaan vaikeaa :-D
VastaaPoistaMutta näitä siun ottamia kuvia kattelee mielellään, joten laitappa paaaljoon kuvia :-)
Juu ja jos sattuu olemaan yhtä herkkä liipasinsormi mitä esim. meikäläisellä, se läpi käytävien kuvien määrä kasvaa aika eksponentiaalisesti. ;D
VastaaPoistaKiva, että kuvista tykätään, sillä usko pois, niitä on oikein pitkä jono odottamassa julkaisuaan. :p