sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Naks vaan sullekkii!

Ostin tuossa loppuvuodesta kaupasta hillittömän söötin namipussukan (no hei, siinä on heijastava tassukuvio ja violetti/lila väri, joten pakkohan se oli saada!), joka päätti nyt viimein tulla kaapista ulos ja alkaa oikeisiin hommiin sen ainaisen toimettomana nysväämisen sijaan. Hommailukaveriksi se valitsi tuollaisen pienen (alla on molemmista kuva) tummanvihreän HauHau Champion -merkkisen vempaimen, jota toiset kutsuvat naksuttimeksi, toiset taasen klikkeriksi. Ite en osaa päättää eli molempi parempi! Meiltä löytyi ennestään myös Karlien naksutteluvehje, vaan kun se pitää niin himputinmoista metakkaa, on käyttömukavuus vähän niin ja näin (ja olen liian laiska sitä kikka kolmosilla vaimentelemaan). En kyllä suosittelisi ostamaan. Tuossa HauHaussa sen sijaan on peräti neljä äänenvoimakkuusvaihtoehtoa, joten enää ei naksu korvaan koske, ei sitten yhtään. Mallikin on hauska! :)


Minä kun olen äärimmäisen huono lähtemään minnekään ohjatuille (ihanan kalliille) kursseille (niin hyödyllisiä kuin ne useimmiten olisivatkin), olen opiskellut naksuttelujuttuja netistä (aiheeseen liittyvää kirjaakin olen muutamasta kirjakaupasta bongaillut, vaan kun on myyty vain ei oota, niin metsästys jatkukoon). Paljon löytyy videoita, keskustelua ja muuta ohjeistusta tähän aiheeseen liittyen, kun vaan jaksaa etsiä ja tutkiskella. Ja kun vaan ymmärtää pääpointit, mikä ei piiloblondille olekaan aina ihan helppo nakki. ;) Kahdesti ollaan nimittäin jo naksuttelu aloitettu (viime vuonna), vaan aina se on tyssännyt tunteeseen, että "ei hiivatti, teenköhän kaiken sittenkin aivan väärin?" ja sitten sitä on vain luovuttanut, aivan liian helpolla kaiken lisäksi. Mistä voi ostaa oikean asenteen ja selkärangan, kysyn vaan?! Jospa se kolmas kerta viimein sanoisi toden ja päästäisiin tuossa naksuttelussa oikeaan tekemisen makuun eikä allekirjoittanut alentuisi nössöilemään heti alkuunsa. Ainakin toistaiseksi motivaatio on todella korkealla ja varusteetkin viimein kohdallaan, kuten ekasta kuvasta näkyi, hah!

Mmmmm...namia ääntä kohti vaan, kiitosh!

Muuten, jos ja kun siellä kulisseissa kuhisee teitä pidempään naksutelleita, niin saapi aivan vapaasti jakaa kommenttiboksissa aiheeseen liittyviä vinkkejä, linkkejä sun muuta hyödyllistä infoa! Olisin erityisen mielissäni kaikista "älä vaan hölömö tee näin!" ja "hei hölömö, kannattaa tehä näin!" -tyyppisistä neuvoista, joiden avulla voisin välttää ne kaikkein typerimmät ja yleisimmät amatöörimokat, joihin on helppo kokemattomuuksissaan sortua. Minä, jos kuka, sorrun niihin aivan varmasti, ellei kukaan mua niistä jutuista valista. :D Onni onnettomuudessa toki on, ettei me tähdätä tällä naksuttelulla maailmanmaineeseen, eli ihan omaksi iloksemme yritämme uutta hömppää opetella eikä näin ollen mitään kamalan traagista tapahdu, vaikka tekniikka olisikin vähän niin sun näin. Mieluummin sitä silti tekisi asiat ennemmin oikein kuin väärin, sehän on selvä se.

29 kommenttia:

  1. Täällä vielä yksi, joka on vielä blondimpi kuin sinä, mutta mikä ihme on "naksuttelija"?! Pikaisesti jotain googletin, mutten tullut kuin hulluksi :D

    Ja nyt mietin täällä pääni puhki onko tuo vaaleanpunainen Caron suussa kieli vai joku lelu (naksuttelija)?!

    Joo, siitä on ihan sairaasti aikaa, kun meillä oli koira! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis naksutin (tai klikkeri, miten kukin tahtoo sanoa) on tuo vekotin, josta lähtee semmonen ovela naksaus, ja naksuttelijaksi ny vaan kutsuin ihmisiä, jotka koiraansa naksuttimella kouluttaa. :p Wikipedia selittää asian paljon paremmin kuin mä koskaan kykenisin -> http://fi.wikipedia.org/wiki/Naksutinkoulutus

      On se kieli, haha! :DD On siitä vissiin tosiaan aikaa, ku et koiran kieltäkään enää tunnista. ;)

      Poista
    2. Kiitos linkistä, kävin juuri lukemassa - mielenkiintoista! Pitäsköhän kokeilla mieheen tuollaista metodia... :D :D

      Ja heei, kieli on niin ovelana viuhkana tuossa suupielessä, että menin hämilleni - erittäin hyvä kuvausajoitus ;D

      Poista
    3. Kokeile ihmeessä! Niinhän ne väittää tuolla Wikipediassaki, että naksutinkoulutus sopii melkein kaikille eläimille... ;D

      Poista
  2. Kuulostaapa tutulta tuo useampaan kertaan aloittaminen :D Itsekin olen jo pariin kertaan päättänyt ruveta naksuttelijaksi. Alkeita viimeksi ehdittiin Pinjan kanssa opetella ja huomasin sen kyllä tosi käteväksi tavaksi. Jotenkin se sitten muuttui jälleen "työlääksi" ja unohtui. Ehkä aloitan, jälleen kerran. Jos olisin fiksu, ottaisin naksuttimen käyttöön pennun kanssa. Mutta tunnetusti en ole ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa, en ookaan ainoa, jolla ei oo oikein sujunu ton motivaation kanssa. ;p Mäkin oon huomannu jo tällä vähäsellä kokemuksella, että kätevä tekniikka toi todellakin on. Isoin ongelma on kai osata pilkkoa ne opetettavat jutut tarpeeks pieniksi kokonaisuuksiksi eikä olettaa, että "kyl se koira tajuaa vähemmälläki". Nooh, ehkä tää tästä, tällä kertaa, jotenkin ja joskus... :D

      Poista
  3. Täällä on myöskin yritykset jääneet yrityksiksi. Molemmat hurtat tietävät klikkerin idean ja aina silloin tällöin sitä käytetäänkin - tai no aloitetaan sillä, jonka jälkeen alan pikkuhiljaa kyllästymään siihen, että on mukamas kädet täynnä tavaraa ja aina ajoitus pielessä ja se helkkarin pieniksi kokonaisuuksiksi pilkkominenkin ontuu... Ja sitten taas mennään vanhalla ja hitaalla, mutta ah niin tutulla ja turvallisella tyylillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, toi "kädet täynnä tavaraa" ja "ajoitus pielessä" on mullekin niin tuskastuttavan tuttua. :D Vielähän me ei olla näitä hommia ulos asti vietykään, vaan ku jossain vaiheessa viedään, voi olla varma, että siinä se hermo viimeistään on koetuksella, me ku ei totisesti missään kamalan rauhallisessa paikassa asuta... x)

      Poista
  4. Meillä on jonkun verran käytetty myös tuota naksutinta, ja oikein hyväksi on todettu! :) Tosin meillä on tarvinnut olla aina tosi hyvät herkut mukana, että koiran kiinnostus on saatu 100%sti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkku se on tosiaan, mikä merkkaa hirmusesti. :) Itteä hirvittää, että mitenkä nirson koiran kanssa käy, sillä tän hetken ykkösherkku nakki on menettäny tehonsa ennenkin eri koulutushommien yhteydessä. Leluhan sille toimii paremmin, vaan kun se lelu ei oikein toimi, jos on tarkoitus suorittaa jotain _rauhassa_ eikä innostaa elikkoa, eh...

      Poista
  5. Meillä vaan semmoinen musta ankea namipussukka :D Tuohan on upea, minkä olet löytänyt. Söötti :)

    Sama se täälläkin - kurssit on älyttömän kalliita ja varsinkin täällä pohjoisessa ei ole juuri vaihtoehtoja, joten koirakerhot ottaa jäsenmaksut, avainmaksut, liittymismaksut ja sitten tietysti sen kurssimaksun..... eli harrastaminen on tehty niin kalliiksi, että ei sitten millään kyllä viitsi laittaa rahaa menemään.

    Täällä myös tuntuu olevan kursseihin 100% osallistumispakko ja se, että jos menee kurssille täytyy pyrkiä johonkin -sellainen omaksi iloksi treenaaminen on kirosana..

    Ennen käyttää sen rahan ruokaan, leluihin ja vaikka bensarahoihin joihinkin kivoihin tapahtumiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut varmana sekin paljon parempi, ku esim. pelkkä alati myttyyn menevä muovipussi, mitä meillä käytettiin aiemmin. ;D

      Ei ainakaan tässä elämäntilanteessa oo varaa niitä yli satasen kurssimaksuja (sun muita) maksella, koira ku ei oo ainoa kohde, mihin sitä rahaa menee, ikävä kyllä. x) Ja tosiaan aika heikolta näyttää esim. meiän kaupungin Oulun tapahtumakevätkin ainakin, jos tähän listaan on uskominen http://www.koirat.com/tapahtumat . Varmanahan kaikkea tapahtuukin, mut asioista tiedottamisessa on melkoisesti parantamisen varaa, ku vertaa noihin eteläisimpiin kaupunkeihin. Varmaan noita "omaksi iloksi" -treenaajia löytyy, jos sattuu oikeisiin henkilöihin tutustumaan, vaan eivätpä ne itestään suurta meteliä pidä, että löytäis mukaan porukkaan muutoin ku säkällä. :p

      Poista
  6. Hauska blogi! Taidankin siirtyä lukijaosaston jatkoksi. :)

    Me ollaan naksuteltu jonkin verran, tosin ihan amatöörejä ollaan siltikin. :D Parasta naksuttimella kouluttamisessa on miusta ajotus, jollon palkkaa varmasti siitä oikeesta tekemisestä. Ite kun alotin naksuttelua, niin olin uudesta jutusta niin innoissani, että yritin ihan liian vaikeita juttuja.. Sitten olikin sekä koira, että ihminen ihan sekasin. Koko hommasta lähtee äkkiä maku, jos menee ihan säätämiseks, joten kannattaakin lähtee tarpeeks helpoilla jutuilla liikenteeseen ja vaikeuttaa sitä mukaa mitä itekkin kehittyy naksuttelussa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostainhan se on aloitettava aina. :p Mulle kävi kanssa ekalla yrittämällä toi, että koitin heti aivan liian vaikeita. Hetihän se tyssäs siihen koko homma. Onneksi tuli luettua teoriaa ja muiden kokemuksia lisää eikä enää lähe moisia yrittämään. Ja siltikin edelleen tuntuu hankalalta pilkkoa niitä juttuja, huokaus... x)

      Poista
    2. Ai niin ja tosiaan lämpimästi tervetuloa lukijaksi! :p

      Poista
  7. Meilläkin naksuttelu on aika kausittaista. Itse asiassa juuri eilen kaivoin tuon samaisen vihreän asian pitkästä aikaa esille ja koirahan kyllä muisti, että tää oli se kiva juttu, joka tietää herkkuja. Ite tahtoisin käyttää tuota ulkonakin, mutta nyt on kyllä hitusen hankalaa, kun ilman lapasia ei voi olla sekuntiakaan ja naksuttelu lapasen sisällä ja namien kaivaminen taskusta lapasilla on niin vaivalloista ja seliseli. Kesällä käytin tuota ulkona sisäsiisteysopettelun tukena ja nyt sitten on taas pari päivää treenailtu helppoja juttuja ihan näin sisällä. Ensi viikollekin on luvattu niin kovia pakkasia, että taitaa sisätreenailu naksuttimen kera jatkua vielä ainakin sinne. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin ihan suosiolla ootellaan pakkasten hellittämistä, sillä käsineittä lenkkeily on kiusallista talvella ylipäätään saati sitte näissä reippaasti yli 20 asteen pakkasissa, ku hyvä, että kakkapussin kanssakaan ehtii toimia ennen ku nakkisormet on jäätyneet sievään nippuun. :D Meillä tää naksuttelu on onneks niin alkuvaiheessa (tarkotus on ku on edetä viimein tarpeeks hitaasti, ettei into lopahda), ettei varmaan tulis muutenkaan ulos vielä treenaamaan lähettyä. Kesä on totisesti niiiin paljon helpompi aika tämmösiin touhuiluihin...tulis mokoma jo takas!

      Poista
  8. Meillä naksutinkoulutusta aloitellaan 9 kk ikäisen teinipojan kanssa. Hankin tueksi ennen käytännön toimiin ryhtymistä kirjan "Naksutinkoulutusta koiralle". Meillä itärajalla onnistuin saamaan sen tilaamalla Suomalaisesta kirjakaupasta. Samanlaista(tai ainakin -tyyppistä) kirjaa saa myös netistä (canis.fi ja petnetstore.fi). Itse olen pähkäillyt, että teoria kannattaa sisäistää ennen varsinaisen naksuttelun aloittamista. Kirjassakin neuvotaan harjoittelemaan aluksi ilman koiraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on yks niistä kirjoista, joita oon kirjakaupoista vilkuillu, huonolla menestyksellä. Pitää tosiaan varmaan alistua ja ostaa se nettikaupasta, vaikka jostain syystä mieluiten ensin tutkisin sitä konkreettisesti ennen ostopäätöstä, eihän se mikään halpa ole... Tosin niin paljon kehuja se on saanut, että kaipa sitä voisi aika turvallisin mielin kyseiseen kirjaan sijottaa. :)

      Ja on aivan totta, että teoria on syytä sisäistää hyvin ennen kuin alkaa säätää. Tätä on kovasti painotettu aihetta käsittelevissä koiraforumkeskusteluissakin. Se vaan, että mun tapauksessani voi olla, etten sisäistä sitä koskaan tarpeeksi hyvin (ainakaan omasta mielestäni) uskaaltaakseni aloittaa, joten aloitan ny näillä nykytiedoilla ja itken mokiani sitten myöhemmin. ;)

      Poista
  9. Voi sun kirjotus ja koko tää keskustelu tuntuu niin tutulta! Meilläkin on alkeet opeteltu (samallalailla pätevästi netistä) ja Fanni löntystää kyllä joka kerta paikalle, kun vaan ottaa naksuttimen käteen. Meidän yksilössä on nääs sellanen avainrengas perässä, joka kilisee kun sen ottaa käteen. Ilmeisesti koira on siis ehdollistunut paitsi naksahdukseen myös sitä edeltävää kilinään! :D
    Jotain on opeteltu naksuttimen kans, kuten "peti", mut erittäin kausittaista homma on täälläkin ja tahtoo aina emännältä unohtua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäis kehittää joku semmonen virtuaalinen harrastusrinki, että kaikki opettelee tietyn ajan sisällä saman tempun (se pitäis sitte videomuodossa muille todistaa, että homma kans osataan) ja jos joku laiskottelee, nii se laiskuri saa jonkun hirmuisen rangaistuksen. :D Musta tuntuu, että Caro on jo lyhyessä ajassa ehdollistunu nakkipussin rapinaan eli eipä tartte muuta ku lähteä kaivelemaan jääkaapissa olevaa nakkipakettia, nii jo on kaks korvaa sojossa siinä vieressä sen näkösenä, että kohta taas naksuu. xD

      Poista
  10. Haa, täällä ilmoittautuu yksi "pidempään naksutellut", vaikken todellakaan edes halua kuulostaa siltä, kuin tietäisin kaiken kaikesta. Mutta käytännössä kaikki Tuiskun osaamat asiat on opetettu naksutinta apuna käyttäen (tai ainakin samoilla periaatteilla).

    Rohkeasti vain kokeilemaan, pahinta mitä voi tapahtua on, että Caro oppii jotain muuta kuin mitä suunnittelit opettavasi. :) Hyvänä esimerkkinä yksi tuttu opetti koiraa haukkumaan käskystä ja koira oppikin aivastamaan. Kosketuskohteilla on hyvä aloittaa, koska siinä ei tarvitse sitä asiaakaan niin kovin pieniksi paloiksi pilkkoa. Ja esim. kosketuskeppiä ei välttämättä tarvi heti rynnätä ostamaan, tassukosketus hiirimattoon tai kuonokosketus kämmeneen tai ohjaajan mahaan toimii hyvin.

    Muutama namivinkki, toimivat ainakin meillä: keitetty ja pilkottu possun kieli, naudan maksa (kannattaa kuivattaa paloja vielä uunissa, niin ei sotke käsiä niin pahasti), broilerin sydän tai kivipiira (näitä saatat löytää jostain valmiiksi keitettynä). Uunissa kypsennetyt ja pilkotut kanafileet maistuvat myös. Itse en käytä nakkeja kuin hyvin satunnaisesti, niissä kun on suolaa ainakin aika paljon. Tuskin se koira siihen suolaan kuitenkaan kuolee, ellei syö paketillista joka päivä, mutta mieluummin teen itse nameja ns. puhtaista aineista.

    Suosittelen myös tuota kirjaa Naksutinkoulutusta koirallesi, itse tilasin sen Caniksesta.

    Ja vielä yksi juttu: meikä on heti mukana tuossa virtuaalisessa harrastusringissä, jos sellaisen joku perustaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halusit tai et, automaattisesti syntyi päässäni (ja varmaan monen muunkin aloittelijan päässä) mielikuva, että "ooh, Mestari on saapunut!" ;D Ei mut pakostihan sulla on homma hanskassa melkosen hyvin, jos oot onnistunu Tuiskun tolla tekniikalla kouluttamaan. Etkä muuten arvaakaan miten lohduttavaa oli kuulla mikä on "pahinta" mitä voi naksuttelemalla tapahtua. Ehkä mä tosiaan kestän sen, että koira oppii "vääriä" asioita, kunhan ne on vaan positiivisia juttuja kaikki. :p

      Ilmeisesti meiän treenailu on alkanu tällä kertaa just oikealla tavalla, koska me harjoitellaan just tommosia yksinkertaisia kosketusjuttuja (tassulla ja kirsulla tapahtuvia) ja ne on onnistuneetkin tosi hyvin! :) Toi kosketuskeppi on mulle vielä niin mysteeri, etten sen kanssa osaiskaan toimia. Pitää se kirja varmasti hommata väkisinkin, jos meinaa asian kunnolla tajuta.

      Kiitti namivinkeistä, ne on meinaan tarpeen! :) Nakissa on just toi paha puoli, että niissä on suolaa, vaikka vähäsuolaisimpia vaihtoehtoja varta vasten on ostettu. En oo nakkeja käyttäessäni huomannu, että se määrä vielä Caroa pistäis juomistaan lisäämään, vaan tuskinpa se suolainen syöminen silti jatkuvalla käytöllä erityisen hyvääkään koiralle tekee. Paha sanoa missä menee se järkevän nakkimäärän raja. x)

      Pidetään korvan takana toi rinkihomma, sillä se vois oikeasti olla hauskaa, ku tästä ny pääsee ensin asiaan kunnolla sisälle. Tietty jos jollain on innostusta aiheeseen jo ny, nii saapihan tuon kuka vaan perustaa ja mukana ollaan! :) Mikäs sen motivoivampaa, ku samasta asiasta kiinnostuneet muut ihmiset koirineen vinkkejä jakamassa, heh.

      Poista
  11. Hei mä haluan käskystä aivastavan koiran myös! :D

    Toi rinki-idea oli kyllä hieno, pistäis vähän liikettä laiskottelijaan... Ja vähän haastetta peliin, kun joutuis sitä "hirmuista rangaistusta" pelkäämään! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kans opettanu meiän entisen perhoskoiran aivastamaan, vaan Caro ei oo tajunnu sitä hommaa, ku oon sitäki koittanu opettaa. Liekö siksi, että Roni tapas aivastella muutenkin enemmän ku tää nykynen. :D Josko naksuttelemalla oppis Carokin, aikomus ois ainakin koittaa.

      Ny ku saatais vielä joku innokas ja nokkela (ja ahkera...) semmosta rinkiä järkkäämään! Mä voisin osallistua miettimään sitä kunnon rankkua... ;)

      Poista
  12. Täällä myös yksi naksuttimen ahkerahko käyttäjä. Molemmat koirat tietää idean.

    Ja esimerkkinä tuosta pahinta-mitä-voi-tapahtua-jutusta: Minä opetin koiran sylkäisemään noutokapulan. Naksuttimella. Ajoitus meni puoli sekuntia väärin useamman kerran ja lopputulos tämmöisen nopeasti oppivan koiran kohdalla on valmis. Ottaa kapulan ja päästyään mun luo sylkee sen välittömästi varpaille. Otamme joltain osaavalta yksityistunteja kunhan kesän treenikausi alkaa! =D

    Minä löysin kaupasta semmosen naksun, jossa on semmonen ranteeseen pujotettava muovinen "vieterilenkki". Ei ole käjet täynnä vaan käden saa vapaaksi hukkaamatta naksua, ja nopeahkosti takaisin käteen. Siinä on vaan jotenkii karmeen hiljainen ääni. Noh koira kuulee, se on pääasia XD

    Me voidaan osallistua temppurinkiin! =) Näin talvella se olisi mukavaa ja motivoivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täältähän paljastuu yllättävän iso määrä porukkaa, jotka tietää näistä asioista! Hieno homma. :)

      Haha, voi ei! :D Täytyy toivoa, ettei Caro oo yhtä nopea oppimaan, vaikka me ny ei noihin noutokapuloihin kosketakaan. Paitsi tietty, jos vaikka tuolta kotinurkilta löytyis edesmenneiden palveluseläinten kapuloita jemmasta, nii mistä sitä tietää, vaikka niilleki tulis vielä käyttöä, ku tarpeeks tässä innostutaan luulemaan itestämme liikoja. ;) Toi ajoitus on kyl tosi tärkeä. Itekin muutaman kerran sen mokannu, vaan ei oo vielä kostautunu, huh!

      Tommonen vieterihomma ois äärimmäisen kätevä etenkin siinä vaiheessa, ku siirtyy naksuttelemaan pihalle. Tossa meiän versiossa on vaan pieni lenksunaru, vaan voishan siihenkin koittaa jotain rannesysteemiä kehitellä.

      Kääk, mitä enemmän muut intoilee tosta ringistä, sitä enemmän innostun mäkin! :D

      Poista
    2. Mulla oli joskus naksuttimessa avainrenkaalla kiinni hiuslenkki ja se ranteeseen. Toimi ihan kohtuullisesti. :) Mutta jos vaan sorminäppäryys riittää, niin toisessa kädessä voi ihan hyvin olla koiran hihna (kun ei sitä uskalla pois ottaa, koira kun voi kadota nanosekunnissa kilometrin päähän), kosketuskeppi ja naksutin ja toisessa kädessä sitten namit (tai käsi tyhjänä valmiina ottamaan nameja taskusta). Ja naksutin voi myös olla samassa kädessä jolla kaivaa namit taskusta. ;) Kyllä joskus itseä naurattaa tuo tavaran määrä, mitä käsiinsä yhtäaikaa tulee haalittua.

      Poista
    3. Pitääpä testailla. Hiuslenkki ois ainakin tarpeeks jämäkkä pysymään ranteessa. :)

      Pelkästään jo toi sun mainitsemas tavaralista kuulostaa hengästyttävältä (eli en opi ikinä, hah!), mut meillä siihen pitäis lisätä myös ajoittainen täysi kakkapussi, täällä ku sillekin on käyttöä melko monissa paikoissa, missä liikutaan. :D Joutuu tosissaan treenaamaan ihminenkin, että saa kaikki palikat pysymään koossa, puuh...

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)