perjantai 3. helmikuuta 2012

Perjantain villikissat

Ei ehkä otollisin paikka videokuvata kissoja, mutta minkäs teit, kun halusivat eiliset hepulinsa helmikuun auringossa paistattelevan ikkunan äärellä hoitaa. Idea tulee kuitenkin selväksi varmasti eli saalistusvietit olivat äärimmillään, kun oli ensin tankattu petoihin pikkuisen virtaa aamuruokailun merkeissä. ;)


Mää syän sut!

Niin, pakko se on parin viikon testijakson jälkeen myöntää, että totta se on: kissat ovat olleet huomattavasti energisempiä nyt, kun ruokaa ei olekaan tarjolla joka hetki. Yhteiset vaanimisleikit ovat yleistyneet ja erityisesti Pätkiksestä huomaa, että virtaa on aivan uudella lailla. 


Paras saalis kulkee aina mukana. :D

Nukkuuhan se plösöhkö neito edelleen paljon enemmän kuin Sinni, mutta leikin määrä on lisääntynyt aivan selvästi, mikä on kyllä hieno juttu. Parasta on kuitenkin kissojen yhteinen tekeminen. Ylimpiä ystäviä noista tuskin koskaan keskenään tulee, mutta mitä enemmän hengaavat ja keksivät jäyniä toisilleen, sen parempi.


On siinä koiraparalla kestämistä...

Haaveena olisi laittaa kissat kokonaan barffaamaan (samoin kuin muuten Carokin), mutta ainakaan jauheliha ei tule olemaan meillä se tapa, jolla kissoja jatkossa ruokitaan. Tähän tulokseen tulimme tuossa eräänä yönä, kun juuri ennen nukkumaanmenoa tarjoiltu jauheliha-ateria, höystettynä suosikkimärkäruoalla, tuli Pätkiksen toimesta vauhdilla takaisin tähän ulottuvuuteen ja oikein kolmessa erässä... Mukava oli puoliunessa oksennuksia siivota, aina valmis siivousapuri Caro kun pystyi auttamaan ainoastaan yhden kanssa, kiitos taidolla valittujen yrjöpaikkojen. Ja miten Sinni jauhelihaan reagoi? No ei reagoinut. Nuuskaisi kuppia ja lähti pois. Että joo, jotain muuta kuppiin jatkossa, kiitos nam!

12 kommenttia:

  1. Ihanat! :) Ja varsinkin toi eka ku Caro kattoo sillai "Miitä helvettiä täälä nyt tapahtuu" :D -Sussu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tota se on koiraparan elämä, ku ei voi kissoja aina ymmärtää. :D

      Poista
  2. Tein tänään itselleni lihapullia ja annoin kissalle hieman jauhelihaa. Tapahtui juuri noin - jauheliha lensi yhtäkkiä salamannopeasti kissan suusta ulos - pariinkin kohtaan lattialla.

    VastaaPoista
  3. Meillä menee kaikki raaka liha kissojen kitusiin niin että lotisee, jos ruuanlaiton yhteydessä sitä sinne pudottaa. Mutta kaikista lempparein on ehdottomasti kala, siitäkin huolimatta, ett monet sanoo, ettei se kuulu kissan ruokavalioon, koska ei ne luonnossa kalasta. Onneksi asutaan merenranta kaupungissa, niin kaupoissa on tuoretta muikkua ja silakkaa aina halvalla. Vähän mua kyllä palvelutiskillä aina katsotaan,että pistätkö neljä silakkaa mulle :D. Sitten vaan saksilla vähän pienimmäksi paloiksi ja eri lautasille, koska erityisesti vanhempi kissa rakastaa kalaa niin että murisee sitä syödessään.

    Paras kalaan liittyvä juttu vanhemman kissan kohdalla onkin ollut kesältä, kun kissa oli sellainen puoli vuotias napero vielä. Tein maatilaharjottelua ja talon lapset olivat käyneet kalassa ja tulivat ison kalapussillisen kanssa kysymään, että syökö Neko kalaa. No, annettiin sitten Nekon itse valita kala, ja isoin ja elävinhän sen olisi pitänyt olla :D En suostunut, kun minä sen olisin kuitenkin joutunut pienimään, joten otettiin sellainen pieni särki. Varsinkin kun eka kerta oli kun raakaa kalaa söi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menispä meilläkin, mut e. x) Me annetaan kans välillä silakkaa (ja usein purkkitonnikalaa, mut sitä ei varmaan lasketa ihan samantapaiseksi asiaksi? :D Se on joka tapauksessa kissojen mielestä melkein parasta evästä ikinä), vaan ei sekään kauppaansa tee, ellei tarjoa jotain muuta hyvää mukana eikä sittenkään saa tarjota paljoa kerralla. Kuppiin ne jää helposti haisemaan.

      Oishan se ollu kissalle hienoa saalistaa ite oma ruokansa, tietenkin! :D

      Poista
  4. Voi että mä nauroin Pätkikselle ja sen hännälle. :D Ootko ihan varma, että Pätkis tietää, että sillä on häntä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et oo ainoa. ;) Ja ei, en oo varma. Mä en oo ton kissan kohalla varma yhtään mistään. Tuntuu, että toi häntä on sille joka kerta yhtä iso yllätys ja hämmennyksen aihe. :D

      Poista
  5. Tämä oli selkeästi kissojen kosto? Heti kun väitit, että vain nukkuvat niin johan alkoit tapahtumaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! :D Ne penteleet lukee tätä blogia salaa...

      Poista
  6. Meilläkin kuusvuotias leikattu kolli aina välillä "löytää" oman häntänsä. Yleensä aamuisin sängyssä.. Aika ihmeellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen päivä on uusi päivä eikä menneitä muistella, ilmeisesti, joten se häntä on kans aina sitte yhtä jännä ja ihmeellinen. :p

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)