Itku pitkästä ilosta. Tai jos ei itku, niin ainakin iso harmi. Caron iho ei sitten sitä "3 kertaa viikossa meressä + 1 lammessa" -uimatahtia kestänytkään, vaan saimme riesoiksemme jonkin asteisen kutinan. Koiruus siis rapsuttelee ja nypyttelee turkkiaan tavallista useammin, ja mikä "parasta", on se onnistunut nuolemaan ruhonsa kaljuimman kohdan, siis alavatsansa ihon melkoisen punaiseksi. Tämä siis huomattiin myöhään lauantai-iltana. Eipä meillä siihen muuta apua helluntain ajaksi ollut kuin Bepanthen ja nuolemisen kieltävä "EI"-käsky, apteekkimurtokaan kun ei tuntunut erityisen nerokkaalta idealta.
Ilmeisesti toimenpiteillämme on jotain vaikutusta ollutkin, sillä vatsa näyttäisi punoittavan hieman vähemmän mitä eilen. Toivotaan, että päästään vähällä, eikä muita kikkoja tarvittaisi. Ihmeen pienin vaivoin me ollaan tuon koiruuden kanssa eteenpäin päästykin eli mitään isompaa huolta ei ole tarvinnut terveydestä kantaa (toivottavasti ei nytkään). Kissat kyllä osaavat sen homman sitten koirankin edestä stresseineen ja virtsakivineen, eh...
Onnea on tuuletin.Olisi helppo laittaa nämä ihopulmat Lintulammen syyksi, mutten kyllä millään jaksa uskoa, että syy on nyt siinä jorpakossa, vaan ennemminkin liiassa suolavedessä lillumisessa. Huomasin nääs tuossa puolessa välissä viikkoa eli toisen meriuintireissun jälkeen (joka kesti neljä tuntia, eli onpahan taas ihan oma vika tämä koko juttu), että otuksen silmät punoittivat ja että se tuntui rapsuttelevan itteään aivan samalla vimmalla, mitä viime kesänä mökkireissulla, jolloin elikko luonnollisesti ui joka päivä, kun ei malttaisi koskaan vedestä pois olla, jos mahdollisuus uimiseen tarjoutuu. Ja onhan se selvä, että kun omistaja lilluisi vedessä vaikka koko päivän, niin haluaahan se koirakin siinä mukana touhussa olla. Yritäpä siinä sitten estellä, jos ei voi toista kuumaan autoonkaan lukita. Tai kesämökkiin, jonka oven jopa puolivuotias koira sai ihan itse auki, jos sen yritti sisälle yksin jättää eikä sitä ovea lukinnut... Merivesi on selvästi Carolle järvivettä haitallisempaa (ellei koira nyt sitten ole jotenkin vuoden kuluessa herkistynyt), joten sen kanssa täytyy kyllä olla jatkossa tarkkana.
Siis jos ei veteen pääse, sniff.Helteet loppuivat täällä Oulussa lauantaihin (ihminen sanoo "byääääh!", koira sanoo "joko täällä voi hengittää? Jeshau!", kissat jatkavat aamusta iltaan hiljaa makaamistaan oli sää mikä hyvänsä), joten tässä ei nyt tarvitse noita koiranviilennyshommia enää kummemmin mietiskelläkään. On siis helppo pysytellä pois vesistöistä ja keskittää energiansa muihin kuntoilumuotoihin sekä ihon paranteluun. Treffejä Nanan kanssa ei tarvitse siis perua, vaikka emme nyt sitten uudemman kerran uimaan lähdekään.
Onko teidän lukijoiden joukossa muuten sellaisia, jotka olisivat huomanneet meriveden vaikuttavan koiranne ihoon tai silmiin jotenkin toisin kuin järvi/jokiveden? Netistä löysin hyvin hämmentävää "tietoa" aiheesta: toisaalla luki meriveden olevan koiralle parasta mahdollista uimavettä, toisaalla taasen väitettiin sen olevan hyvinkin haitallista. Yritä siinä sitten totuutta asiasta muutoin kuin omien kokemusten kautta selvittää. :D
PS. Muutin noiden postausten alla olevien "kommenttiruutujen" sisältöä ja ne saattavat muuttua vielä kaikessa hiljaisuudessa myöhemminkin, älkää siis suotta ihmetelkö.
Onko teidän lukijoiden joukossa muuten sellaisia, jotka olisivat huomanneet meriveden vaikuttavan koiranne ihoon tai silmiin jotenkin toisin kuin järvi/jokiveden? Netistä löysin hyvin hämmentävää "tietoa" aiheesta: toisaalla luki meriveden olevan koiralle parasta mahdollista uimavettä, toisaalla taasen väitettiin sen olevan hyvinkin haitallista. Yritä siinä sitten totuutta asiasta muutoin kuin omien kokemusten kautta selvittää. :D
PS. Muutin noiden postausten alla olevien "kommenttiruutujen" sisältöä ja ne saattavat muuttua vielä kaikessa hiljaisuudessa myöhemminkin, älkää siis suotta ihmetelkö.
Hmm, hankala tää sun kutinapulma, oisin ilmanmuuta sanonu, et kutina on lähtöisin lammesta ja merivesi vain hyväksi (paitsi ei ehkä silmiiin laitettuna). Meidän eläinlääkärimme käyttää omaa koiraansa oikein suolahuonehoidossa allergian takia ja helpotusta sieltä on saanut. Naapurin koira sai aina kutinan rajajoesta ja kerran jotain kummia "purevia" pikkiriikkisiä ötököitäkin matkaan tarttui. No, mene ja tiedä, kuten sanoit, kokeilemalla kai se parhaiten selviää ja voihan sit vielä olla, et kutina ei oo lähtöisin kummastakaan paikasta vaan johtuukin jostain aivan muusta... Tsemppiä teille kuitenkin ja toivotaan, et massunahka paranee eikä uimakieltoa rapsahda :)
VastaaPoistaKiitos tsempistä! :)
VastaaPoistaJuu se on aika hankalaa etenkin, kun satuttiin käymään kolmessa eri paikassa viikon sisään, kahessa eri merenrannassa ja yhessä lammessa. Jotenkin se laittaa osoittelemaan merta syyttävällä sormella, ku tosiaan viime kesänä Caro ui järvessä tiiviimmin mitä ny tossa viime viikolla meressä ja lammessa, eikä moisesta seurannut muuta kuin rapsuttelua ja taatusti täällä kotona otus kuivattiinkin uinnin jälkeen paremmin kuin viime vuonna mökillä, eli turkki ei jäänyt märäksi kovin pitkäksi aikaa.
Meillä viime juhannuksena mökkireissulla koira lupsutteli tassunsa rikki. Melkein koko reissun ajan kävi meressä lutraamassa. Oireet loppuivat melkein heti kotiin palattua.
VastaaPoistaOkei. Kävikö se sitten järvessä vielä sen jälkeen ihan oireettomasti vai loppuiko kesän uiminen kokonaan siihen meressä uimiseen? Meinaan kyllä kaiken uhallakin testata tätä Caron uimishommaa myös järvessä tänä kesänä, kunhan nyt ensin etelän järvien ääreen lomalle päästään...
VastaaPoistaOotko huuhdellut koiran aina merivedessä uimisen jälkeen? Suolavesi ei itsessään ole haitallista, mutta kuten ihmisilläkin, se kuivuessaan iholle aiheuttaa kutinaa. Eli suihkun kautta aina merivedessä uinnin jälkeen, niin helpottaa. Suolahuoneella ei ole tekemistä tuon meriveden kautta, vaikuttavat eri tavoin. Eiköhän se kutina siitä :) mukavaa uimakesää!
VastaaPoistaPaha kysymys, sillä yleensä pesen koiran kotona AINA uinnin jälkeen, sama missä jorpakossa käydään, mutta muistan yhden kerran viime viikolta, jolloin pesu jäi tekemättä (tuhma minä) ja ellen väärin muista, oli se kerta lampireissu, eli rapsuttelu oli alkanut jo sitä aiemmin. Mahan nuoleminen taasen alkoi myöhemmin. Ehkä.:D En tosiaan oo aivan varma, vaikka miten mietin, sillä voihan olla, että koira nuoli vatsaansakin jo merireissun jälkeen, vaikken kiinnittänyt asiaan huomiota kaiken sen muun nypyttelyn ohella. Lisää hämmentäviä juonenkäänteitä siis, vaan eiköhän tää tosiaan tästä jotenkin selviä.:p Voisinpa melkein pestä koiran päästä varpaisiin tänään ja seurailla mitä tapahtuu.
VastaaPoistaMeilläkin koira alkoi rapsutella itseään korvientaustoista ja kainaloista, ja näin jälkikäteen ajatellen tämä tapahtui kahlauskauden alettua (nuori herra siis ei vielä ui, vaan kahlaa:). Syötin varmuuden vuoksi matokuurin, kun madotkin voivat joskus olla syynä kutinaan. Jossain vaiheessa havaitsin valjaiden kainalokohdassa ihon punoittavan; valjaat lensi pesukoneeseen ja panta käyttöön... Nyt kutina on rauhoittunut.
VastaaPoistaMene ja tiedä mikä sitten oli lopulta syy rapsutteluun, mutta merivettä kyllä ounastelen. Koira ja valjaat on kyllä aina huuhdeltu meriseikkailujen jälkeen, mutta valjaiden tuoksahduksesta päätellen sitä merivettä on kyllä jäänyt hautumaan niihin.
Joten uimareissuilla nyt mukana aina erillinen "uimapanta", joka pestään joka käytön jälkeen huolellisesti!
Mulla on nyt aivan aiheeseen liittymätön kysymys, mutta osaatko suositella Oulun seudulta mitään hyviä eläintarvikekauppoja? Tai oletko tilannut tarvikkeita netistä, suosituksia sieltä? Entäpä kokemuksesi Oulun alueen eläinlääkäreistä, suosituksia heistä? Kiitos, jos jaksat vastata. :)
VastaaPoistat: Pian uusi koiranomistaja, joka luottaa myyntipuheita enemmän käyttökokemuksiin :)
juska, merivesi tuntuu olevan aika sitkeää sorttia.:p Ite hämmästelin sitä kuinka ekan koiranuittoreissun jälkeen mua janotti vielä seuraavanakin päivänä ja suussa maistui suola, vaikka olin vain kahlaillut matalassa merivedessä. Olo oli silti kuin olisi juonut merivettä mukitolkulla. Onpa sitten ihme, jos se jotenkin oudosti koiriinkin vaikuttaa, kun siellä monta tuntia polskii.
VastaaPoistaTäytyy tosiaan muistaa jatkossa pantakin pestä, sillä meillä on sama ketjupanta niin maalla kuin merellä, se kun ei kastumista tai muutakaan pelkää.:)
- - -
Hei, uusi koiranomistaja!:)
Täytyy myöntää, että hyvin vähän on tullut tuettua oululaista (tai muutakaan suomalaista) eläintarvikeyrittäjyyttä, sillä tarpeistoa on hommattu niin käytettynä kirppikseltä kuin uutena eBaystakin, sieltä kun kaiken saa yleensä niin mahottoman paljon halvemmalla mitä suomalaisesta eläinkaupasta tai vastaavasta. Ihan pikkupentuaikojen pannat ja taluttimet tuli taasen saatua sukulaisilta, meillä kun näitä saman merkin pentuja on pyörinyt kuvioissa useamman vuosikymmenen ajan, jolloin sitä välineistöäkin on vaikka muille jakaa.:p
Koiraportti hommattiin Tassu & Tarvike -nettikaupasta, ja ainakin tuon yhden kokemuksen perusteella siellä oli nopea toimitus ja muutenkin toimiva palvelu, joten sitä ainakin voisin suositella koiratarvikkeita etsivälle. Varmasti muitakin hyviä on, ei vaan ole itellä kokemusta.
Mulla ei varsinaisesti ole muuta sanottavaa/suositeltavaa oululaisista eläinlääkäreistä kuin että ainakin Oulun eläinlääkärivastaanotolla on aina ollut tosi mukava käydä (joskin "mukava" on aika hassu sana puhuttaessa lekurireissuista, heh) ja plussana siellä on vielä ihan kilpailukykyinen hintataso.:)
Ja ite en ehkä käyttäisi elikkoani hoidettavana Kaakkurissa, sen verran tympeitä juttuja olen paikassa toimivaan hoitohenkilökuntaan liittyen muutamilta tutuiltani kuullut. Omakohtaista negatiivista kokemusta EI kuitenkaan paikasta ole (en ole siellä asioinut), joten en halua sen takia tämän enempää paikkaa mollata. OuluVet taasen on niin kiireinen paikka, että puhelinasiointi heidän kanssaan on yhtä helvettiä. Terveisin nimimerkki "Yritimme soittaa OuluVetille kipeän kissan takia 24 tunnin sisään eri aukioloaikoina vajaa 20 kertaa pääsemättä KERTAAKAAN läpi, joten luovutimme. Ja vaihdoimme samalla lopullisesti eläinlääkäriasemaa"
Toivottavasti tästä oli sulle ees jotain apua ja kysy toki lisää, jos jotain tulee mieleen.:)
Vanha schäferini, Viki ui kesäisin sekä meressä että järvessä ilman iho-oireita. Vanhempieni mökki on järven rannalla ja mieheni mökki meren rannalla. Käymme molemmilla kesäpaikoilla aina tilaisuuden tullen. Koira oli vedessä lähes jatkuvasti.
VastaaPoistaNykyinen schäferini Mikki on myös parantumaton vesipeto. Tähän mennessä koiralla ei ole ilmennyt mitään iho-ongelmia liiasta uimisesta. Mikki on vielä pitkäkarvainen. Ainut ongelma on turkin takkujen selvitys, kun koira lutraa melko lailla. Takkuja tulee ja niiden setviminen on oma show. Olemme uittaneet sitä sekä meressä että järvessä. Mikille syötän osin itse tekemääni "puuroa" ehkäistäkseni allergioita, jotka aiheutuisivat vain teollisesti valmistettujen kuivanappuloiden syöttämisestä.
Vanha kultainen noutajani sen sijaan kärsi iho-ongelmista, jotka selvästi johtuivat liiasta vedessä kahlailusta. Ongelma korjaantui kahlailua rajoittamalla. Koira olisi kahlannut koko päivän. Päivittäiset uimareissut eivät aiheuttaneet ongelmia. Rajoitimme vain tunti tolkulla jatkuvaa kahlausta. Kuivasimme koiran uitireissujen jälkeen. Koira söi myös melko lailla kotiruokaa. (Ei varta vasten koiralle tehtyä ruokaa.) En tiedä oliko ruokinnalla vaikutusta iho-ongelmiin.
Mieleeni tuli oletko vaihtanut koiranruokamerkkiä tai olisiko koiralla karvanlähtöaika ja turkki kutisisi? Olisiko ruokinnalla vaikutusta asiaan? Muuten luulisin koiran huolellisen kuivaamisen uinnin jälkeen olevan paras lääke iho-oireiden ehkäisyyn. Eräs henkilö kertoi minulle schäferistä, jolle tuli paha ihotulehdus, kun koiran kuivaaminen uinnin jälkeen laiminlyötiin koiran ollessa hoidossa. Kyseessä oli ymmärtääkseni vesipelastuksessa käytetty koira, joka muuten ui valtavasti.(Tosiaan en ole ekspertti näissä asioissa.) Tosi pitkä selitys, toivottavasti sait siitä olennaisen irti. ;) Toivottavasti kyse olisi vain ohimenevästä vaivasta.
Kiitos pitkästä kommentista! :)
VastaaPoistaRuokaa ei tosiaan olla vaihdettu, joten siinä tuskin on syy. Myöskään täitä tai edes hilsettä ei turkissa näy, joten vahvasti kaikki viittaa pitkäkestoiseen uimiseen ja ehkä juurikin siihen vähän huolimattomaan pesuun ja kuivaukseen. Saksanpaimenkoirat ovat joidenkin nettilähteiden mukaan aika herkkiä saamaan ihottumaa tai kutinaa mistä milloinkin, joten tarkkana pitää olla.
Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että punoitus mahan ihossa on vähentynyt uuden pesun sekä päivittäisen desinfioinnin ja rasvauksen jäljiltä, joten ehkäpä pahin on jo ohi. Ainakaan huonompaan suuntaan ei olla menty, vaikka vielä tässä saakin jännittää.:)
Juu, kyllä käytiin. Ei tullut järvestä mitään oireita, eikä ole senkään jälkeen tullut. Ollaan nyt juhannuksena menossa taas mökille, niin voin raportoida tuloksia sen jälkeen. :)
VastaaPoistaOis kyllä tosi kiva, jos jaksaisit kertoilla miten siellä mökillä sitten kävi! :)
VastaaPoista