Sehän ui koiraa!

Hei, olihan mulla teille vielä kuviakin sieltä uintireissulta! Jostain kumman syystä en osannut perata kuvien joukosta pois ehkä, kröhöm, ihan niin montaa otosta kuin etukäteen ajattelin, joten niitä ketä kiinnostaa, odottaa nyt 23 koirauintikuvan hulvaton katselu-urakka. Olen pahoillani. :D

Rantavedessä lillunut hassu vaahto oli koiralle ihan uusi tuttavuus. Vähän sitä piti maistellakin kun oli ensin tovin hyllyvää vaahtoa säpsähdellyt ja - ei kerrota tästä kellekään, koska se veisi koiraparan katu-uskottavan maineen vähäiset rippeetkin, okei? - vähän karkuunkin loikkinut.

Mukana meressä meillä oli se tuttu tennispallo, jota parempaa koiranlelua saa hakea: se kelluu, lentää, pomppii ja ennen kaikkea kestää, kestää ja kestää! Samaa ei voi kovinkaan monesta lelusta nykyään sanoa.

Pallo sai sen sortin kyytiä sunnuntainakin, että jos joku väittää sen helpolla päässeen, puhuu kyseinen "joku" aivan himputin paksua palturia.

Tennispallon plussapuolena mainittakoon sekin, että vaikka sen kanssa leikkimiseen kyllästyisi missä tahansa ympäristössä, odottaa pallo kiltisti ottajaansa eikä mene hukkaan. Niinpä Carokin välillä vain istahti veteen maisemia ihmettelemään ja hieman toisenlaisia energiantuhlaussuunnitelmia punomaan. Pallo se vain kelluskeli menemään leppoisasti aaltojen mukana ja aina toisinaan, kun siltä tuntui, saattoi sen hakea takaisin mukaan leikkeihin. Kätevää, eikös?

Uutena vesiurheilulajina lanseerattiin vauhdikas "vaahtopäänsyönti", eli mitä suurempi aalto ja sen harjalla keikkuva vaahtopää, sitä suuremman kidan voimin sitä kohti porskutetaan. Siinä meni eräskin litra suolavettä saksalaisen ruoansulatusjärjestelmän uumeniin, joten eipä ihmekään, kun koiran maha illemmalla pientä privaattipasuunakonserttia kuulosti järjestävän... Kiitämme onneamme, että konsertti pidettiin sisätiloissa eivätkä edes sen jälkiseuraamukset ulottuneet esim. kotimme lattioille taikka sohvalle.

Myös moottoriveneleikki vastaanotti suuren suosion, eli kun tarpeeksi syvälle matalahkossa rantavedessä päästiin, alkoi hillitön pärske ja pusku vasten aallokkoa. Vain perämoottori sieltä perästä puuttui, vaikkei sitä puutetta varsinaisesti pikkuisen kauempaa katsoessa huomannutkaan. Ihan ehdasta Terhistä meni, vähintäänkin, ellei jopa Busterista!

Lopussa oltiin aika rentoja, vatsa, silmät ja korvat merisuolaa ääriään myöten täynnänsä, ja ehkä ihan vähän auringostakin sekaisin. Kotiin ei tietenkään olisi haluttanut lähteä, mutta joskus sekin on tehtävä, että voi myös palata toisella kertaa takaisin. Eiköhän sama reissu oteta uusiksi tällä viikolla, kun nämä säätkin ovat yhtäkkiä niin rutkasti tuota viimaista sunnuntaita leppoisammat, tänäänkin kun täällä Oulun korkeudella oli vain vaatimattomat 29 astetta lämmintä. ^^