Tässä videopätkässä kiteytyy hyvin yksi niistä borzoin ja saksanpaimenkoiran selkeimmin näkyvistä käytöksellisistä eroista, ainakin kun noita Hollolan otuksia vertailukohtana käyttää (muita borzoitahan en tunnekaan).
Leo (kuten myös Onni) on luonteeltaan pääasiassa rauhallinen viilipytty, jonka olemuksesta suorastaan huokuu sellainen "eipä tässä ole kiire mihinkään, joten katellaas ny vaan rauhassa miten kukat kuihtuu ja kakka kärpäsille maistuu" -asenne. Noh, ei kai siinä syytä hötkyillä olekaan, kun tietää, että parilla loikalla ollaankin jo perillä, jos se kiire jonnekin jostain syystä joskus tulee. ;p Caro taasen pistää energiaa noihin touhuihinsa aivan eri malliin. Hirveä säätö ja tohellus on se suosituin vaihde sama mitä tehdään. Pätee myös noihin leikkimispuuhiin, kuten tätä blogia hieman pidempään seuranneet hyvin tietävät.
Samaan aikaan Leo vain katselee sivummalla miettien että "tekiskö vaiko eikö tekis? Jaa-a, jospa sitä kattelis vaan, ku muut tekee..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit! :)