tiistai 21. helmikuuta 2012

Hyviä uutisia odotellessa

Oli aika taktinen veto, ettei tullut julkaistua tätä postausta jo eilen, vaikka melkein kokonaan tämän valmiiksi väsättyä sainkin. Olisitte meinaan joutuneet lukemaan sen verran ankeaa kitinää, että oksat pois, sillä jostain kumman syystä eilen oli päivä, jolloin kaikki tuntui menevän tavalla tai toisella mönkään. Paino sanalle tuntui, sillä ei se nyt oikeasti niin kamala päivä loppupeleissä ollutkaan, nyt kun miettii. Piti sitten vääntää tämä postauskin uusiksi, kun ei itekään jaksanut sitä turhiin pikkuasioihin takertumista lueskella. :D


Huonojakin juttuja silti ihan oikeasti sattui - tai lähinnä havaittiin - ja niistä huonoin oli se, että Caron jalka on todistetusti edelleen kipeä. Ei varmasti ollut ainakaan apua siitä, että lähdettiin sille vapaanaololenkille, sillä aivan sama minne tällä hetkellä Oulussa menee, on lunta aivan käsittämättömän paljon ja sehän on selvä, ettei raskas lumi tee koiran kipeälle jalalle lainkaan hyvää. Koska viimeisen päivän kipulääke (Rimadyl) oli vain puolikas (annettiin ensimmäinen puolikas lääkärissäkäyntipäivänä), aisti koira jo jalkansa kipeyden lenkin loppuvaiheilla ja niitä tuttuja vinkaisuja kuultiin. Olihan se iso pettymys, ei siitä mihinkään pääse, mutta suurena yllätyksenä se ei silti tullut.


Toppahousut omasta takaa.

Whiiii!


Noh, minkäs teet. Pitää nyt palata taas hetkeksi hihnalenkkeilyyn tai ainakin varmistaa, ettei koira juokse tai loiki liikaa missään syvemmässä hangessa (onko niitä muunlaisiakin jossain, eh?), vaikka vapaana olisikin. Lekurihan arvioi, että viikko tai ehkä jopa pari olisi hyvä hihnassa kulkea, ja näköjään se hieman yli viikko ei ainakaan ollut tarpeeksi (pitää toisaalta ottaa huomioon, että johan me ennen lekurireissua parin viikon ajan pelkästään hihnassa kuljettiin, että aika pitkä aika tämä on sekä energiselle koiralle että metsälenkkejä rakastavalle emännälle ollut).



Joku on vähän taas sukellellut...



Ei kuitenkaan auta vaipua synkkyyteen eikä itelläkään tässä onneksi mitään isompaa angstifiilistä asian suhteen vielä ole. Onhan se toki äärimmäisen kurjaa, että jalka on edelleen kipeä eikä varmaa syytä tiedetä, mutta toisaalta lääkärissä on käyty, joten mitäpä tässä nyt toistaiseksi muuta tekemään kuin katselemaan ja kuulostelemaan alkaako jalka ajan kanssa paranemaan vai ei.



Kuten kuvistakin näkee, Caro ite ei mitään suurta numeroa jalastaan tee (kotona on vähän jäykkää, kun uniltaan heräilee, mutta vinkumista ei edelleenkään sisällä olla kuultu, joten kiputuntemukset iskevät vasta huomattavasti suuremman rasituksen seurauksena) ja on muutenkin iloisella fiiliksellä menossa sama minne suunnataan, joten ei se jalka voi mahdottoman kipeäkään olla, luulisin. Eli nyt ollaan sitten samassa pisteessä, mitä ennen lekurireissua. Jos tilanne johonkin suuntaan muuttuu, niin kirjoittelen aiheesta tänne lisää, mutta tällä hetkellä ei tosiaan mihinkään radikaaleihin tempauksiin ryhdytä, vaan odotellaan rauhassa luottaen levon, ajan ja rauhallisten lenkkien parantavaan vaikutukseen. 

Se testaa vieläkö korvien välissä on älyllistä elämää...

On se vaan suuri onni, että aloitettiin naksuttelu juuri sopivasti ennen näitä vaivoja, sillä nyt on sentään aivotyötä joka päivä tarjolla, vaikka liikuntaa ei tarpeeksi tulekaan. Kyllä se vaan koiran toiminnassa ja energiatasossa näkyy, kun saa sitä yksinäistä korvien välissä poukkoilevaa hernettään kiusata. :D Helisemässä oltaisiin taatusti, jos ei naksahteleva muoviloota meille jo ennestään tuttu olisi...

6 kommenttia:

  1. Voi ei toi on niin kurjaa! Varsinkin kun ei oikein voi muuta kun odotella. Meillä oli viime kevättalvella sama tilanne, kun oli joku vähän mystiseksi jäänyt ontumisongelma. Tilanne meni jopa niin pitkälle, että isäntäväki lähti ulkoilemaan ja jätti koiran kotiin! Voit varmaan kuvitella, miten tyhmältä moinen tuntuu. :D
    Toivotaan että vaiva paranee pian!

    ps. Tuo viimenen kuva on ihan paras! xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on. Toisaalta paljon pahemminkin vois olla, joten ihan jo senkin takia on suhteellisen positiivinen fiilis, vaikkei koira terve ookaan ja kyseessä on hyvin tod.näk. vain hiivatin kiusallinen venähdys, ainakin kunnes toisin todistetaan. x) Meniks teillä toipumisessa kauan? Mä tiiän ton tunteen, sillä en yleensä koskaan kävele missään kävelyteillä (tai ylipäätään ns. lenkkeile) ilman koiraa, joten silloin harvoin ku moista tapahtuu, tuntuu ku vähintään oma pää ois jääny kotiin. :D

      Poista
  2. No voihan nyt! Reppana Caro. :(
    Kiva kuitenkin että hän on ihan energinen ja hyväntuulinen. Mun Elmeri (tipsu) on kans ollut muutaman kerran jalkavaivainen, eikä vikaa ole selvinnyt. Todennäköisenä on pidetty vaan venähdystä tms "vaaratonta" joka menee itsestään ohi. On se kyllä silti surullista, kun koira ei saa normaalisti kuljettua, ja just ne kiljahdukset saa omistajan sydämen itkemään.. :(
    Tsemppiä kuitenkin, ettei ole mistään venähdystä vakavammasta kyse. Ja kiitos taas ihanan ilostuttavista kuvista - kuvista näkee että koira voi tilanteen huomioon ottaen hyvin. :) Oma elmerini on äidilläni ollut hoidossa muutaman viikon, joten ikävä on kova, ja ilahduttavat koirakuvat helpottaa koira-ikävää! xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se onkin, ku ei toi jalka sen vauhtia hidasta kovinkaan helpolla, joten jää ihan täysin ulkoiluttajan vastuulle ja arvioinnin varaan, ettei meno äidy liian riehakkaaksi. Ja sepä ei oo kamalan kivaa touhua rajottaa nuoren koiran leikkejä, ku toinen on kaikesta huolimatta edelleen yhtä innoissaan kaikesta, mitä ulkona yhessä tehään ja ennen kaikkea leikitään. x) Kyllä, ne kiljahdukset on kaameita, vaan ei onneks tolla kamalan yleisiä, ku muistaa vaan sen vauhdin pitää jalalle järkevänä eikä koira liukastele mitenkään niin, että se oletettavasti venähtänyt kohta venyy äkisti liikaa.

      Uskon erittäin hyvin, ettei oo kivaa elellä siellä väliaikaisesti ilman koiraa, joten tsemppiä koitokseen sinnekin! :D

      Poista
  3. No kyllä toi ainaskin pirteältä näyttää. Tykkääkö Caro uida? sillä olen kuullut että uinti auttaa moniin jalkavaivoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirteä se on ollutkin koko ajan, onneksi! Caro on vesipeto pahimmasta päästä (tsekkaa vanhat kesämerkinnät, heh!), joten myös tuleva kesä menee ahkerasti uidessa. :)

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)