torstai 7. marraskuuta 2013

Yltä päältä suossa

Eilen, sillä välin kun meikäläinen vietti laatuaikaa kuuman mehun ja nenäliinojen parissa, suuntasi isäntä karvakaverin kanssa suolle viime aikaisen metsälenkkeilyvajeen patoutumia purkamaan. Sain tuliaisiksi (suomennos: ehdotin, anelin ja lopulta - muiden keinojen osoittauduttua varsin tehottomiksi - vaadin ottamaan EDES pokkarin mukaan, jos se järkkäri on täysin mahdoton ajatus) muutaman kuvan ja videon paikasta, jossa en ite olekaan aiemmin käynyt, vaikka se sijaitsee meiltä katsottuna aivan tuossa kävelymatkan päässä. Sen siitä saa, kun täällä on liikaa noita potentiaalisia lenkkipaikkoja. Voi tätä kurjuutta. 

Ja sain minä tuliaisiksi jotain muutakin: nimittäin selkäänsä myöden märän ja hiekkaisen koiran. Onnellisen, myös. Oli kuulemma mun hommani puunata siitä esiin joku koiraksi luokiteltavissa olevan näköinen eliö. Arvostin, kaiken sen pärskimisen ja puunaamisen välissä.














6 kommenttia:

  1. Caro se ei totisesti vettä pelkää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei. Vesi on maailmassa parasta, kuulemma. :)

      Poista
  2. Teillä olikin vähän vetisempi suo kyseessä :) Hauskaa näyttää olleen! Nää on kyllä niin nautinnollisia maastoja koirille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monet meiän alueen soista on upottavan kosteita ja samassa yhteydessä on monesti järvi tai vähintäänki lampi myös. Ei oo ilman kumppareita mitään asiaa muilla, ku tolla karvakahelilla. :p

      Poista
    2. No sehän on erinomaista kuntojumppaa koiralle :)

      Poista
    3. On se kyllä. Väsyttää sitkeimmänki menijän...lopulta! :)

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)