keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Hyvät ja huonot uutiset

Tänään, järjestyksessään toisen ison eliminaatioruokasäkin kohdattua loppunsa, kohtasi loppunsa myös Sinnin ja siinä sivussa asiaan liittymättömän Pätkiksen dieetti (tuoreimmille lukijoille kerrottakoon, että syy dieettiin löytyy tästä postauksesta). Tänään päätyttyään kuuri jäi kahta viikkoa vajaaksi alunperin tarkoitetusta kahdesta kuukaudesta, mutta tässä jo pidemmän aikaa on ollut päivänselvää, että homma on ollut yhtä ajanhukkaa. Eliminaationappulat eivät ole vaikuttaneet Sinnin rapsutteluihin sen enempää kuin turkin nuolemiseenkaan, joten oli syy kutinoihin (?) missä hyvänsä, ruoassa se ei ainakaan ole. Eipä tietenkään, meidän tuurilla, sillä mikäs sen helpompaa olisikaan ollut, kuin syöttää jotain sopivaa sen epäsopivan sijaan. Sen sijaan olemme jälleen lähtöpisteessä. Että sellasta. x) Katsellaan sitten joskus ensi vuoden puolella, josko koemme tarpeelliseksi lähteä jotain laajempia allergiatestejä teettämään vai jatkammeko elämää, kuten tähänkin asti. Tympeää hommaa, mutta näillä nyt mennään.


Tauko ohi! Ahtakaa sitä mättöä!


Ei meillä silti märistä viitsitä, vaikka hapanta touhuahan tämä tämmöinen tulokseton (ja "halpa") lekurilla kyläily onkin. Kyllä siinä murheet aika mukavasti unohtuivat, kun kaksi pientä karvapersusta maukuen kehräsi jaloissa hoksattuaan, että "ai perhana, se meinaa antaa meille taas Whiskasia! WHISKASIA!!!" Homman kruunasi kirsunsa johdattamana paikalle löntystellyt koira, jolle on ollut tapana antaa märkäruokapussin pohjat siihen oman ruokansa lisukkeeksi. Ei jäänyt vastustamaton tuoksu siltäkään huomaamatta, joten pakkohan se oli ruokkia siinä kissojen ohella, vaikka tarkoitus oli odottaa illemmalle.








Lisukkeena tarjoillaan myös kännykuvia päivälenkiltä. Pääpaino lenkillämme oli leppoisassa haahuilussa, mutta saatettiin me ihan vähän harjoitella sivullemenojuttujakin, kiitos erään nimeltämainitsemattoman koirakirjan aikaansaaman inspiraation. ;) Carohan osaa periaatteessa jo ennestään sivulle menemisen jalon taidon eikä esim. hissiin ole koskaan mitään asiaa ennen kuin on nätisti sivulla istuen hissiinmenolupaa odoteltu, mutta koska emme ole nipottaneet tarkasta paikasta, on se toteutus välillä vähän niin ja näin. Nyt olisi tarkoitus opettaa pojalle just eikä melkein se oikea paikka. Miksi? No ihan vaan huvin vuoksi. :) 








Täytyy samalla kehua, että tuo Tavoitteena huip...ei kun siis se nimeltämainitsematon koirakirja on ollut tähän mennessä erittäin viihdyttävää ja ennen kaikkea innostavaa luettavaa. Vaikka tämä ei olekaan mikään virallinen arvostelupostaus enkä ole edes puoleen väliin opuksen lukemisessa ehtinyt, uskaltaisin kyllä hehkuttaa kirjaa aika loistavaksi ostokseksi. Jopa kaltaiseni "me mitään aleta treenaamaan, ikinä!" -kotikoirailija on kauhukseen huomannut tuntevansa uudenlaista kiinnostusta erinäisiä koirankoulutuksellisia projekteja kohtaan ja kironnut itteään, kun ei hommannut kyseistä kirjaa jo hyvän aikaa ennen kuin hommasi sen koiran. Sitähän olisi voinut innostua noista koulutusjutuista vaikka kuinka tosissaan jo heti otuksen pentuvaiheessa eli silloin, kun kaikki JÄRKEVÄT koiranomistajat tapaavat niistä innostua.

Kääk! Unohtakaa, että kirjoitin tuon julkisesti. Me jatkamme edelleen vain ja ainoastaan omaksi mielenvirkistykseksemme, piste.

(Mutta olisihan se aika kivaa, jos koira osaisi seurata tuolla ulkona tosi nätisti ja ja ja... NYT HILJAA SIELLÄ KORVIEN VÄLISSÄ, HETI!!!)



12 kommenttia:

  1. Kauheesti haluaisin tietää mistä kirjasta oikein on kyse : ) Kerro please : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyseessähän on tuo Tavoitteena huippukoira, josta väsäsin ostoshehkuttelupostausta aiemmin tässä kuussa. Tsekkaapa ihmeessä kyseinen juttu vaikkapa tuolta sivupalkin postausarkiston kautta klikkailemalla. Otsikosta sen tunnistaa varmasti helposti. :)

      Poista
  2. Eikä mene vuottakaan kun tavataan Lahdessa toko kisoissa, KILPAILEMASSA ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei! :D Me paetaan syvälle korpimettään eikä tulla ikinä takas ihmisten ilmoille, jos aletaan tollasilla kauhukuvilla pelottelemaan. Kentän laidalla on ihan hyvä olla. ;)

      Poista
    2. Mitä, mitä - onx tän blogin nimi puolen vuoden päästä ehkäpä siis Tottishelvetti? ;D

      Harmillisia nuo allergiaoireet ja niiden syiden selvittely. Mä olen todennut, että jos niistä selviää niin kokeilemalla ja hyvällä tuurilla - Tsemppiä!

      Poista
    3. "Juu ei!" käy tähänki vastaukseksi tosi hyvin, vaikka sitähän se varmasti ois, ehtaa tottishelvettiä. :D Vaan ei hittolainen, ku repesin tolle sun aivan loistavalle nimiehdotukselle! Saatoin ehkä ihan varuilta törkeästi varast...varata sen tuolta blogiosoitteista, jos vaikka joskus hamassa tulevaisuudessa semmosta tarvis, että kiitos vaan ideasta. ;)

      Jeps, kiitos! Ois mahtavaa, jos syyt tommosiin löytyis helposti, vaan eihän niin aina käy. Kokeilemalla se on jatkettava, koska tuuriin ei näissä piireissä kannata liikaa luottaa. x) Onneks kissa voi muuten hyvin, nii ei oo suurta hätää.

      Poista
    4. Sun blogin nimi on jo tällaisenaan yksi parhaista joita tiedän: lyhyt, ytimekäs, aihetta kuvaava ja hauska! Toihan olis aika luonnollinen jatkumo eli ollos hyvä vaan ;)

      Poista
    5. Ooh, tänks! Se on se rehellinen suomalainen voimasana, missä on sitä kiistämätöntä taikaa. :p

      Poista
  3. Onpa mukava kuulla, että joku muukin syöttää vielä kissoilleen ihan tavallisia markettiruokia! Whiskas maistuu meilläkin :) Meillä on myös ollut jo vuosia mahakarvaton kissa, mutta ei se kuitenkaan ihan verille asti itseään ole nyppinyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä juu. Märkäruokana Whiskas ja Sheba ovat kovaa valuuttaa, jälkimmäinen harvemmin tarjolla oleva erityisesti, vaikka nappuloina eli pääruokana syötelläänki sitte viljattomia eläinkaupan ruokia. :)

      Ai teilläki on tommosta, höh. Meilläkään ei onneks tartte jatkuvasti verille asti nyppimistä katella, mut silloin tällöin kyllä. :(

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)