perjantai 15. marraskuuta 2013

Tavoitteena huippukoira - yeah right!

Postiset... ööh vai sittenkin täti? No sanotaan, jotta postihenkilö, niin menee takuulla oikein. Postihenkilö toi mulle tänään tällaisen pehmeäkantisen ihmetyksen:


Kansikuvien perusteella meillähän on jo huippukoira: hienosti 
onnistuu tuo päätön säntäily pallo suussa samoin kuin naaman 
kuolaus ja vajaaälyisen näköinen poseerauskin. ;)


Että jos musta ei täällä blogissa hetkeen kuulu, niin tiedättepäs aika suurella todennäköisyydellä minne olen kadonnut. Saattaa nimittäin kestää hetki, ennen kuin tuo oppikirja tehtävineen on suoritettu kunnialla läpi. Kolmen vuoden blogitaukoa odotellessa, siis? :D No juu, ei tule tapahtumaan, on meinaan sen verran paljon päivitettävää rästissä jo ilman mitään tyhmiä taukojakin. 

Kirjan tiivistetty pointtihan on opettaa kaikki tärkeimmät niin arjessa kuin kilpailuissakin tarvittavat tottelevaisuusliikkeet. Ja mikä parasta, takakansi lupaa oppaan soveltuvan sekä aloitteleville että kokeneille kouluttajille. Hyvä niin, sillä ite ainakin tarvitsen melkoisen usein sitä huolellista rautalangasta vääntämistä, ellei ohjeita anneta ehdottoman blondivarmasti. ;) Arvostan myös kovasti takakansitekstin lupausta useammasta kuin yhdestä opetusmetodista. Toivottavasti toteutuu erityisesti palkkaustekniikat huomioon ottaen. Esimerkkinä mainittakoon, että harmillisen monessa kirjassa koiran oletetaan olevan aina ahne. "Koira tekee mitä vain namin eteen", väittävät. Entäs kun onkin nirso koira, joka ei todellakaan tee? Paha sitä ainoaa tosi tosi tosi hyvää, DentaStixiä, on koko ajan syöttää ilman, että kohta on maat ja mannut sillä itellään kuorrutettuja. :p Ja opetapa jollain lelulla rauhallisia asioita ilman, että koira hyppii pitkin seiniä. Onnistuu ehkä siltä kokeneelta kouluttajalta, mutta amatööri imee kyllä vieressä peukkuaan. "Emmää mitään tästä tajua, mutta mmm-mm, onpas kyllä hyvää peukkua!" Odotankin suurella mielenkiinnolla, mitä tämä tuorein kirjahankinta nirson koiran amatöörikouluttajalle ehdottelee. Toivottavasti jotain pätevää, tilanteessa kuin tilanteessa.

Ja miksi tämä Tavoitteena huippukoira -kirja tuli edes tilattua? Ihan siitä syystä, että arkemme sujuisi huolettomammin ja ennen kaikkea rauhallisemmin, mitä tulee kaikkiin ulkomaailman tarjoamiin häiriötekijöihin ja siihen vanhaan tuttuun juttuun, hihnakäytökseen. Emme siis edelleenkään tähtää kisakentille viilaamaan sitä just eikä melkein oikeaa suoritusta, vaan toimivampaa yhteistyötä arjessa. Caro-parkahan on ehta esimerkkitapaus siitä, kuinka aloittelevan koirankouluttajan (kertaa kaksi, eli terkut vaan sinne isännälle kans, kih kih!) "ei se oo niin justiinsa" -elämänasenne voi koiran käytöskoulutuksen sössiä. Koiran kanssa se "se on muuten justiinsa eikä melkein" -ajatusmaailma on aika monessa tapauksessa paras ainakin, mitä tuohon koulutuspuoleen tulee.

Otan muuten ilolla vastaan mielipiteitä tämän kirjan jo lukeneilta. Paljon hyvää olen netissä hortoillessani kuullut, mutta koskapas lisämielipiteet aiheesta pahaksi olisivat. :)

Tämän myötä oikein kivaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!


8 kommenttia:

  1. Mä olen ainakin kuullut treenitutuilta hyvää tästä kirjasta. Laitahan sitten parhaita paloja ja kokemuksia vinkeistä käytännössä tänne. Komppaan niin sua tuossa, että aina oletetaan koiran olen perso ruualle. Turhauttavaa.

    Miten, oletko kirjoittanut joskus aiemmin, mitä nuo häiriötekijät Carolla on ja miten se reagoi?
    Hauskaa viikonloppua sinne kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monesti on tullu lupailtua kirja-arvosteluja tänne blogiin, vaan eipä oo näkyny, vaikka kirjoja onkin lueskeltu. Tuhma laiska minä. Koitan ryhdistäytyä viimein tän kohalla. :) Kiva kuulla, että treenitutut tykkää!

      On tota aihetta tullu sivuttua silloin tällöin, muttei missään massiivisessa mittakaavassa. Niin siis ihan tätä perinteistä remmirähjyytähän toi tyyppi harrastaa, mikä on aika pöllöä ottaen huomioon, että se tulee alkuärinän jälkeen _kaikkien_ koirien kanssa toimeen, jos saa hengata niiden kanssa vapaana, ilman remmiä. Ja sitten toki erityisesti alkulenkistä (joskaan ei aina) ja vierailla paikoilla sählää ja säntäilee tuhatta ja sataa. Nää on kaikki näitä hihnan yläpään osaamattomuuden syyksi lankeavia hyvinki yleisiä koiraongelmia, jotka ehottomasti haluaisin oppia kouluttamaan pois, hihnaperseily ku ei kuulu mun maailmassani ihanteellisimpiin koiran ominaisuuksiin. :>

      Kiitos! :)

      Poista
  2. Hyvä kirjavalinta =) Itsellä ko. opus hyllyssä ja sitä vilkaisen aina hankalan paikan tullen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi "hankalan paikan tullen" kuulostaa erittäin hyvältä sen suhteen, ettei kyseessä oo mikään ihan pilipaliteos. :) Jes, hyvä homma!

      Poista
  3. Mikä on Caron oikea nimi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori, mut Caro olkoon ihan vaan Caro täällä blogissa, Pätkiksenkään "oikeaa" nimeä ku en oo kattonu tarpeelliseksi blogiin laittaa, omastani ny puhumattakaan. :)

      Poista
  4. Meillä kanssa tuo kirja ja hyvä on. Meidän airispennun veli meni ko. kirjan kirjoittaneelle Susanna Korrille ja on ollut ilo päästä näkemään naamakirjasta heidän pentunsa treenausta ja kehittymistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehuja vaan näköjään satelee, hyvä. :) Ja tosi kiva kuulla, että kyseinen pentu on päässyt noin asiantuntevaan oppiin! Varmasti opettavaista myös heidän päivityksiään seuraileville. :)

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)